Kulttuurisen musiikintutkimuksen opiskelija: Innostun eniten aiheista, joissa on etuliite kriittinen
Kriittiset tarkastelutavat punnitsevat ja kyseenalaistavat yhteiskunnallisia ilmiöitä, tilanteita ja rakenteita monesta näkökulmasta sekä pyrkivät löytämään oikeudenmukaisempia tapoja toimia, sanoo Farida Albrecht.
Mikä sai sinut hakemaan Kulttuurisen musiikintutkimuksen koulutusohjelmaan Taideyliopiston Seinäjoen yksikköön?
Kiinnostuin musiikin tutkimuksesta tehdessäni musiikkipedagogiikan opinnäytetyötäni Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Minua alkoi kiinnostaa tieto- ja teoriapohja käytännön taustalla, kun oppariaiheeni liittyi antirasistiseen musiikkikasvatukseen.
Sitten kaveri vinkkasi tästä koulutuksesta nähtyään mainoksen Facebookissa: ”Tämä kuulostaa sun jutulta”. Niinpä hain ja pääsin sisään.
Tutkimus tuntuu nyt omalta jutulta. Olen kiinnostunut ilmiöistä ja ajatuksista, jotka ohjaavat meitä toiminnassa.
Kulttuurisen musiikintutkimuksen kandiohjelmassa korostetaan kriittistä ajattelua taiteen ja yhteiskunnan ilmiöiden tarkastelussa. Miten tämä on näkynyt opinnoissasi?
Yleisesti innostun eniten aiheista, joihin liittyy etuliite kriittinen. Pidän siitä, että kriittisesti suuntautuneissa tarkastelutavoissa punnitaan yhteiskunnallisia ilmiöitä, tilanteita ja status quo’ta akateemisesti monesta näkökulmasta, ei rajatusti. Kriittiset tarkastelutavat myös kyseenalaistavat yhteiskunnan rakenteita – ne pyrkivät löytämään oikeudenmukaisempia tapoja toimia.
Meitä rohkaistaan keskustelemaan esimerkiksi teksteistä tai taiteen ja yhteiskunnan ilmiöistä monipuolisesti. On tärkeää pystyä ottamaan osaa keskusteluihin monimutkaisiksi mielletyistä aiheista ja luoda kokonaisvaltaista kuvaa taiteen ja kulttuurin tilasta yhteiskunnassa.
Ohjelman sisältöihin kuuluu paljon humanistisia ja yhteiskuntatieteellisiä teemoja. Mitkä näistä teemoista ovat sinulle erityisen mielenkiintoisia, ja miksi?
Kulttuurin ymmärtämiseen ja jäsentämiseen liittyvät opintokokonaisuudet ovat olleet kiinnostavia, ja olen hyödyntänyt tosi monipuolisesti eri aiheita koskettavia kulttuurin tutkimuksen kursseja. Kun osaaminen on laajentunut, olen yhä enemmän alkanut hahmottaa musiikkia osana kulttuuria.
Opiskelijat tässä koulutusohjelmassa ovat kiinnostuneita hyvin erilaisista asioista – kuten musiikkiteollisuudesta, kulttuuriperinnöstä, kulttuurin ja musiikin hyvinvointivaikutuksista, tieteellisestä aktivismista, pelimusiikista ja musiikkimediasta.
Tutkin itse tällä hetkellä erästä klubiskeneä Helsingissä musiikkiperinnön näkökulmasta.
Yksi ohjelman tavoitteista on ymmärtää musiikin ja kulttuurin yhteiskunnallisia ja ekologisia yhteyksiä. Miten tämä näkökulma on vaikuttanut käsityksiisi musiikkialasta?
Minua on aina kiinnostanut eettisyyteen, vastuullisuuteen ja ekologiaan liittyvät kysymykset. Ne ovat tärkeitä ihmisyyden ymmärtämiseksi ja liittyvät paikkaamme osana tätä maailmaa, esimerkiksi suhteeseemme toisiin lajeihin.
Tätä teemaa avarsi esimerkiksi ”Äänimaisemat ja ekokriittinen musiikintutkimus” -kurssi, jossa keskityimme äänen ja äänitaiteen tutkimukseen ja siihen, millä tavoin äänet ja musiikki ovat osa ekosysteemiä.
Olen osallistunut myös Sibelius-Akatemian Global Music -koulutusohjelman ”Sonic diversity of the world” -kurssille, joka käsitteli erilaisia äänellisiä ilmaisuja maailmassa. Lisäksi olen ollut mukana Global Choirin toiminnassa.
On ylipäätään syntynyt kokonaisvaltaisempi kuva siitä, mitä kaikkea musiikki ja musiikkiala voi olla ja missä kaikissa yhteyksissä musiikkia voi olla. Se ei ole vain musiikkitapahtumia vaan eri merkityksiä sisältävä osa jokapäivästä elämää.
Kertoisitko jostain mieleenpainuvasta projektista, joka on haastanut ja inspiroinut sinua opintojen aikana?
Viime keväänä meillä oli ”Kirjoittamisen lajit ja tiedeviestintä” -kurssi. Tuotimme ryhmissä erilaisia tekstilajeja, kuten blogikirjoituksia, asiantuntijahaastatteluja, kirja-arvioita, podcasteja, videohaastatteluja ja yleistajuisia tiedeuutisia.
Kurssi oli haastava, sillä siihen liittyi sekä kentällä olemista – haastattelin tutkijaa – että itse kirjoittamista. Kun piti oppia ajankäytön ja projektinhallintaa, sain samalla hyödyntää vahvuuksiani ja oppia paljon uutta.
Millaisia työelämävalmiuksia olet kokenut saaneesi koulutuksesta, joita et ehkä muualta saisi?
Olen saanut yleisesti tutkimukseen ja humanistiseen tutkimukseen liittyviä valmiuksia – tietotaitoa, jota tarvitaan, jos haluaa suuntautua tutkimukseen.
Opintoihin kuuluu myös harjoittelu itseä kiinnostavassa organisaatiossa. Tein harjoittelun viime keväänä Sibelius-Akatemian opintopalveluissa. Sain nähdä läheltä, miten yliopisto – ja taiteellinen yliopisto – toimii ja minkälainen rooli opintopalveluilla on opiskelijoiden elämässä.
Avustin esimerkiksi pääsykokeissa ja mietin, miten voin helpottaa opiskelijan oloa ja tehdä pääsykokeista mukavan kokemuksen.
Millaisiin työtehtäviin tähtäät tulevaisuudessa?
Tutkimus kiinnostaa minua, erityisesti taiteen ja tutkimuksen yhtymäkohdat – miten ne voivat olla yhteistyössä.
Olen kiinnostunut myös projektien toteuttamisesta. Olisi kiva kehittää musiikkikasvatusta, pedagogista toimintaa musiikin alalla. Transkulttuurisessa musiikkikasvatuksessa innostaa erilaisten musiikkikulttuurien tuominen osaksi opetusta tasa-arvoisella tavalla.
Mitä sanoisit niille, jotka harkitsevat ohjelmaan hakemista?
Koulutusohjelma on ainutlaatuinen; toista samanlaista ei ole tarjolla. Jos musiikki- ja kulttuurialan ilmiöpohjainen ymmärtäminen kiinnostaa, täällä pääsee yhdistämään monialaisesti ja poikkitieteellisesti erilaisia asioita: musiikin ja äänen tutkimusta kulttuurisessa kontekstissa, kulttuurintutkimusta sekä kulttuuriperinnön ja median tutkimusta.
Melkein puolet opinnoista on vapaavalintaisia, joten jokaisella on omanlainen opiskelupolkunsa. Opintoja voi myös tehdä joustavasti esimerkiksi työn ohella.
Taideopintoja ei tarvitse olla pohjalla, eikä opetukseen kuulu soiton opetukseen liittyvää sisältöä. Itselläni on musiikkitaustaa klassisen pianon, sähköbasson ja laulun sekä musiikkipedagogiikan aloilla, mutta meillä opiskelee myös ihmisiä, joilla ei ole musiikkiopistotaustaa.
Kaikki ovat kuitenkin olleet kiinnostuneita musiikista ja kulttuurista pitkään ja saattaneet harrastaa musiikkia itsenäisesti tai ovat muuten viettäneet musiikin parissa aikaa ennen opintoja.
Meitä kulttuurisen musiikintutkimuksen opiskelijoita on myös eri ikäisiä – osa on aloittanut opiskelut suoraan toisen asteen jälkeen, kun taas toisilla on muu tutkinto tai työkokemusta taustalla.