Koreografi ja alumni Sara Gurevitsch: Pysy neuvottelevana ja uteliaana
Lue Sara Gurevitschin haastattelu.
1. Kuka olet ja miten päädyit opiskelemaan Taideyliopistoon?
Aloitin vuonna 2015 koreografian maisteriohjelmassa. Tein kandidaatintutkintoni Kööpenhaminassa, the Danish National School of Performing Arts -koulussa. Päädyin opiskelemaan koreografiaa, koska halusin tutkia ja havainnoida tekemistäni tanssijana. Valmistuin kesäkuussa 2018.
2. Millainen oli pääsykokeesi?
Muistaakseni alkuun kävimme improvisaatiotunnin Eeva Muilun vetämänä. Olimme myös saaneet ennakkotehtäviä, joihin sisältyi sooloteoksen valmistaminen. Pääsykokeet kestivät monta päivää. Päivät koostuivat eri tehtävistä, mm. yhtenä koetanssipäivänä oli kirjallinen osuus, joka toimi lähteenä sinä päivänä käsiteltäville teemoille ja ajatuksille. Teimme ryhmätehtäviä muiden hakijoiden kanssa, mikä antoi esimakua tulevalle. Ryhmätyö oli toisista oppimista ja ajatusten vaihtoa. Jännitin paljon, mutta tunnelma oli todella salliva.
3. Miten valmistauduit pääsykokeeseen?
Työskentelin studiossani, jatkoin omien kiinnostusten kohteiden harjoittamista. Hahmottelin soolotanssia ja sovitin sitä annettuun aikaraamiin.
4. Millaisena koit ennakkotehtävät?
Meidän piti kirjoittaa kaksi esseetä, joissa analysoimme kahden omavalintaisen koreografin töitä. Koin ne todella hyvinä, koska tykkään analysoida asioita. Ne antoivat mahdollisuuden kriittiseen ja analyyttiseen ajatteluun ja pohdintaan.
5. Millaista oli opiskelu?
Opintoihin sisältyvä teoria kasvatti tiedollista tasoani tekijänä. Sain todella paljon työkaluja hahmottaa viitekehyksiä ja diskursseja mihin voin ottaa osaa omasta vinkkelistäni taiteilijana. Laajasta näkökulmasta katsottuna opin millä kaikilla tavoilla voin toimia koreografina. Suppeasta näkökulmasta opin hahmottamaan omaa paikkani maailmassa ja sen, miten voin omalta osaltani luoda jotain. Sellaista, joka olisi yhteydessä yhteiskuntaan.
6. Mieleenpainuvimpia kursseja/projekteja opintojen aikana?
TAKO-projekti (taiteellinen kollaboraatio) on jäänyt voimakkaana kokemuksena mieleen. Meitä oli isompi työryhmä, jossa erilaiset toimijat oli saatettu yhteen. Emme tunteneet toisiamme entuudestaan emmekä jakaneet yhteistä tietopohjaa, ainoa yhteinen asia oli se, että käymme samaa koulua. Se oli haastava kokemus. Koin projektin lopputuotoksen taiteellisesti todella tiiviinä. Muuten erilaiset yhteistyöprojektit ovat olleet mieleenpainuvimpia ja näin jälkeen päin ajateltuna eniten itsereflektiota synnyttäviä kokemuksia.
7. Millainen oli tyypillinen opiskelupäiväsi?
Tulimme aamulla 9-9.30 kouluun. Meillä oli teoria- ja historialuento lounaaseen asti, sitten saattoi olla joku kurssi tai yhteistyö esimerkiksi Kuvataideakatemian tai työryhmän kanssa viiteen asti. Tällaista oli ensimmäiset puolitoista vuotta. Loppupuolella opintoja aamut vapautuivat ja saimme paljon vierailijoita kertomaan työskentelystään kentällä.
8. Mikä oli opiskelussa parasta?
Keskustelut professoreiden ja vierailevien taiteilijoiden kanssa. Koulun yhteydet ja verkostot ulkopuolelle olivat antoisia, kävimme vierailuilla esimerkiksi Moskovassa ja Frankfurtissa. Koulu tukee menemistä, näkemistä ja kontaktointia ulkomaailmaan. Koen saaneeni paljon tästä koulusta.
9. Mikä on ollut opiskelussa haastavinta?
Tiukka aikataulu. Hengähdysvaraa oman taiteen harjoittamiselle ei jäänyt paljoa.
10. Minkä vinkin antaisit tuleville hakijoille?
Pysy neuvottelevana ja uteliaana. Luota prosessiin. Tämä ohjelma mahdollistaa syväluotaavia prosesseja ympäristöön ja itseen.