Konserttisaliurut avaavat uuden aikakauden Musiikkitalossa
Kun Musiikkitalon konserttisalin ovet avautuvat vuoden 2024 ensimmäisen päivän iltana, pitkään odotetut, käsityönä rakennetut massiiviset Rieger-konserttisaliurut soivat ensi kertaa yleisölle. Suomalaisessa musiikkielämässä käynnistyy samalla uusi aikakausi.
”Kun ensimmäinen rekkalastillinen urkurakenteiden osia saapui heinäkuussa 2021 Musiikkitalon maanalaiselle lastauslaiturille, takana oli vuosia kestänyt vaiheikas, myös idealismia vaatinut matka, ja edessä poikkeuksellisen haastava rakennusprojekti”, Taideyliopiston Sibelius-Akatemian kirkkomusiikin yliopistonlehtori, urkuri Jan Lehtola sanoo.
Lehtola ja toinen urkuri, Sibelius-Akatemiasta hiljattain eläkkeelle jäänyt lehtori Pekka Suikkanen ovat toimineet Musiikkitalon urkurakennuksesta vastaavassa asiantuntijaryhmässä sen perustamisesta, vuodesta 2017 lähtien. Lehtola johtaa myös Musiikkitalon Urut soimaan -yhdistystä.
Tarinan alkupiste sijoittuu vuoteen 2006, jolloin ryhmä urkumusiikin asiantuntijoita luonnosteli tila- ja julkisivusuunnitelmia Musiikkitalon konserttisaliurkuja varten.
”Toive tuli talon sinfoniaorkestereilta, sillä urut ovat orkesterisoittimena mukana monissa teoksissa. Hanke kuitenkin keskeytyi taloudellisista syistä 10 vuodeksi”, Pekka Suikkanen kertoo.
Unelma uruista heräsi uudelleen eloon vuonna 2017, kun säveltäjä Kaija Saariaho, taustaltaan urkuri, lahjoitti Musiikkitalon säätiölle miljoona euroa urkujen hankintaan. Saariahon avausta seurasivat muut rahoittajat – Helsingin kaupunki, Yle, opetus- ja kulttuuriministeriö sekä säätiöitä ja rahastoja.
Musiikkitalon säätiön ”Urut soimaan” -kampanja on lisäksi kerännyt yli 250 000 euroa urkukonserttien ja -tapahtumien järjestämiseen. Kampanjaan osallistuneet yhteisöt ja yksityishenkilöt ovat osallistumalla voineet nimikoida itselleen urkujen pillejä. Keräys jatkuu edelleen.
Hankkeen kokonaisrahoitus on 4,4 miljoonaa euroa, josta soittimen osuus on 3,1 miljoonaa euroa.
Urkujen myötä Musiikkitalon konserttisali nousee maailman keskeisten urkukonserttisalien joukkoon muun muassa Montrealin Maison Symphoniquen, Pariisin Philharmonian, Elbphilharmonien ja Lontoon Royal Albert Hallin rinnalle.
Urkurakentamisen uniikki taidonnäyte
Lokakuussa 2023 käynnissä on kolmen kuukauden mittainen koeajo ja viimeistelyvaihe, jonka aikana soitin viritetään ja säädetään viimeisen päälle valmiiksi. Soittimen huollosta jatkossa vastaava Suikkanen kuvaa tunnelmaa odottavaksi ja jännittyneeksi.
”Urkujen rakentajalle, itävaltalaiselle Rieger Orgelbaulle tämä on monimutkaisin soitin, jonka he ovat koskaan tehneet. Kokonaisuus on vaatinut matkan varrella monia teknisiä ratkaisuja, joista ei ole ollut aiempaa kokemusta.”
124 äänikertaiset, noin 8 000 käsintehtyä metalli- ja puupilliä sisältävät urut ovat Pohjoismaiden suurimmat. Yksi äänikerta eli pillirivi tuottaa yhden äänensävyn. Kooltaan ne lukeutuvat myös maailman suurimpien modernien konserttisaliurkujen joukkoon.
”Missään muualla maailmassa ei ole samanlaista soitinta. 40 tonnia painavana se ei ole hiljainen. Se soi lujaa. Se on aseistariisuva. Se ei jää orkesterin jalkoihin”, Lehtola kuvaa.
”Halusimme, että ääni tulee iholle, ympäröi kuuntelijan. Se tekee juuri niin. Rakentaja on ollut taitava ja oivaltava. Koko rakennelma on kaunis ja hienosti tehty”, hän sanoo.
”Ääni soi tasapainoisesti joka puolella salia”, sanoo Suikkanen, joka on käynyt paria päivää aiemmin soittamassa urkuja aamuyöstä; viimeistelyjen vuoksi harjoittelemaan pääsee vain yöaikaan.
Tila, joka on pyhitetty musiikille, antaa myös akustiikkansa puolesta urkumusiikille uusia ulottuvuuksia.
”Konserttisalissa pääsee nauttimaan urkumusiikin sointikylvystä ja yksityiskohdista, jotka menevät kirkossa puuroksi. On mehevä hetki, kun voi soittaa värejä ja sävyjä, jotka aiemmin jäivät kuulematta. Se nostaa soittajaa soittamaan paremmin kuin missään muualla”, Lehtola kuvaa.
Proteiinipiikki urkumusiikille
Orkestraalinen soitin taipuu vanhaan musiikkiin, sinfoniamusiikkiin ja moderniin musiikkiin, niin yksin kuin ensemblen ja orkesterin kanssa.
”Soittimen kapasiteetti on Suomessa ennennäkemätön, -kuulumaton ja -ajattelematon. Äänikerroilla voi toteuttaa monenlaisten säveltäjien toiveita. Mahdollisuuksia on todella erilaisiin tyyleihin ja toteutuksiin”, Suikkanen sanoo.
Ainutlaatuinen soitin luo kokonaan uudenlaista kasvuvaraa suomalaiselle urkukulttuurille.
”Tämä on mieletön impulssi, proteiinipiikki, buusti, joka kasvattaa kaikki vahvemmiksi ja pidemmiksi – vie kaiken uudelle tasolle. Säveltäjät haluavat kirjoittaa musiikkia uruille ja kapellimestarit ohjelmistoihin teoksia, joissa urut ovat mukana. Soittimen avulla luodaan yhteyksiä konserttisalien kesken Suomessa ja kansainvälisesti. Se tuo uuden elementin orkestereille, ja yleisö haluaa tulla näkemään soittimen”, Lehtola sanoo.
”Konserttisaliurkujen myötä saamme kokea Musiikkitalon avajaiset uudelleen. Kuka tahansa voi tulla katsomaan ja koskettamaan soitinta”, Lehtola sanoo.
Soitin vie myös urkumusiikin opiskelun Sibelius-Akatemiassa uudelle tasolle. Opiskelijat pääsevät kehittämään muusikkouttaan uudenlaiseen suuntaan, kun mukana on ohjelmistoa, joka vaatii laajan koskettimiston ja sinfonisia tehoja.
Akatemian opiskelijat esiintyvät urkusolisteina kahdessa konsertissa kevään 2024 aikana: Aleksanteri Wallius soittaa Academy Windsin konsertissa 2. maaliskuuta 2024 Einojuhani Rautavaaran Urkukonserton. Sibelius-Akatemian Sinfoniaorkesterin konsertissa 14. toukokuuta 2024 Leevi Lipponen soittaa kansainvälisessä Kaija Saariaho -urkusävellyskilpailussa palkitun Artturi Röngän Chants-teoksen kantaesityksen, Eerik Ohtamaa Francis Poulencin Urkukonserton ja Sini Huopaniemi Camille Saint-Saënsin Urkusinfonian.
Lisäksi Sibelius-Akatemian opiskelijoiden tutkintopäivässä 19.5.2024 yleisö pääsee seuraamaan urkujensoiton ja improvisaation tutkintoja.
Helsinkiä tunnetuksi tekevä taideteos
Musiikin pyhättöön rakentuvalle ”kruunulle” visioitiin alusta alkaen vaikuttava fasadi eli julkisivu, jonka puolesta urkuasiantuntijat kävivät vaiheikkaita neuvotteluja. Lopputulos on Lehtolan sanoin surrealistinen.
Fasadin suunnittelijoiden, saksalaisen taiteilijan Harald Schwartzin ja Rieger Orgelbaun urkurakentajan Wendelin Eberlen, tavoitteena oli luoda uruille julkisivu, joka rikastuttaa Musiikkitalon arkkitehtuuria. He halusivat julkisivuelementeiksi kaarevia soivia pillejä sekä ilmakanavia, jotka ovat normaalisti urkujen sisällä piilossa.
”Veistoksellisessa, yli 200 palasesta koostuvassa fasadissa on kymmenen soivaa pilliä, ja loput ovat ilmakanavia. Putkistot on valmistettu UPM:n puukomposiitista 3D-tulostamalla. Viimeisenä asennetaan kiinteä soittopöytä, joka painaa melkein 800 kiloa”, Lehtola kertoo.
Julkisivuelementtien tausta koostuu toiminnallisista säleiköistä, joita avaamalla ja sulkemalla voidaan säätää soittimen äänen voimaa.
”Säleikön avautuessa näkyviin tulee valaistuksesta riippuen lisää urkupillejä. Ja mikä ensi silmäyksellä vaikutti staattiselta, muuttuu dynaamiseksi. Uusia näkymiä avautuu, ja ne näyttävät kasvavan, aivan kuten urkujen ääni kasvaa herkästä kuiskauksesta vaikuttavaksi, majesteettiseksi ja loistokkaaksi sinfoniaksi” Eberle kuvaa.
Eberle ennakoi julkisivun nostavan koko Musiikkitalon vetovoimaa.
”Tämän Helsingin keskustassa sijaitsevan kulttuuriaarteen huoltajat ovat antaneet uruille parhaan mahdollisen näköalapaikan – ja näin Musiikkitalolle tulevaisuuden tunnusmerkkinsä.”
Ihmeitä Kaijan kosketuksella
Kaija Saariaho näytti visiollaan ja esimerkillään, miten suomalaiselle taiteelle ja kulttuurille voi antaa kauaskantoisen lahjan. Jan Lehtola kuvaa Musiikkitalon konserttisaliurkuja ”ihmeeksi, joka toteutui”.
”Kaija teki mielettömän eleen elämänsä loppuvaiheessa. Soitin rakentui, kehittyi ja kasvoi samalla, kun Kaija hiipui hiljalleen pois eikä päässyt näkemään lopullista tulosta ja nauttimaan siitä. Hän eli ja kannatteli tätä matkaa jokaisella solullaan loppuun asti.”
Nyt soitin on niin valmis, että sillä voi soittaa konsertteja, ja kaikki sidosryhmät ovat Lehtolan mukaan enemmän kuin tyytyväisiä: orkesterit, työryhmä, johto, akatemia ja rahoittajat. Kaikki urkurit, jotka ovat käyneet soittamassa, ovat sanoneet pelkästään positiivisia asioita.
”Kaijan kosketus on siunannut projektia niin, että kaikki on mennyt niin hyvin kuin on voinut mennä. Ei olisi voinut mennä paremmin. Kaikki suunnitelmat toteutuivat”, Lehtola summaa.
Soitto alkakoon!
Tutustu urkujen avajaisvuoden konserttiohjelmistoon täällä.
Lue lisää urkuprojektista täällä.
Säveltäjä Kaija Saariaho toimi hänen nimeään kantaneen Kansainvälisen urkusävellyskilpailun tuomariston puheenjohtajana. Lue Saariahon tervehdys kilpailun voittajien julkistus- ja palkitsemistilaisuuteen 27.4.2023.
Artikkelin lähteenä on käytetty Urut soimaan ry:n uutiskirjeitä ja muuta yhdistyksen tuottamaa materiaalia.
