Kokemusta, osaamista ja hyvää potentiaalia yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen – Tutkimusinstituutin johtaja on ylpeä Taideyliopiston tutkimussaavutuksista
Leena Rouhiaisen mukaan Taideyliopiston tutkimuksen vahvuus on siinä, että taide on aina tutkimuksen keskiössä. Uuden Tutkimusinstituutin ensimmäinen johtaja on palkittu tanssitaiteilija ja kokenut tutkija, joka haluaa perehtyä työkenttäänsä ennen visiointia.
Tuore Tutkimusinstituutin johtaja tuntee toimintaympäristönsä jo varsin hyvin.
Leena Rouhiainen on toiminut tutkimuksen varadekaanina Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa vuodesta 2013 – eli Taideyliopiston syntymästä saakka. Hän on myös johtanut Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun Esittävien taiteiden tutkimuskeskus Tutkea viimeiset kymmenen vuotta.
”Tehtäväni Tutkessa alkoi olla tuttu ja minulla on näköalaa Taideyliopiston sisältä käsin näihin asioihin”, Rouhiainen kuvailee perusteitaan pestin hakemiseen.
Lisäksi henkilökohtaiseen elämään mahtuu uusia haasteita. Rouhiaisen lapsi alkaa olla jo teini-ikäinen.
Taiteilijasta tutkijaksi
Rouhiainen on valmistunut tanssijaksi Teatterikorkeakoulusta vuonna 1990. Hän toimi ensin freelancer-tanssijana ja koreografina ja on tullut palkituksi kansallisesti yhdessä yhteistyökumppaniensa kanssa useaan otteeseen taiteellisesta työstään. Hän sai esimerkiksi Vuoden valopilkku -tunnustuksen 1995 ja Kritiikin kannukset 1993.
”Koin nopeat siirtymiset yhdestä tanssiprojektista toiseen kehon kannalta haasteellisina ja lähdin siksi jo varhain tekemään väitöskirjaa”, hän kertoo.
Freelance-tanssitaiteilijan olemista fenomenologisesta näkökulmasta käsitellyt väitöstyö julkaistiin vuonna 2003.
Väiteltyään Rouhiainen sai ensin tutkijatohtorintehtävän Teatterikorkeakoulusta. Pian hän johti Suomen Akatemian tutkimushankkeita, kunnes sai yliopistonlehtorin paikan ja myöhemmin professuurin vuonna 2012.
”Minulla on ymmärrystä niin taiteilijan kuin tutkijankin uran eri vaiheista oman taustani kautta.”
Edelläkävijöitä ja huippututkijoita
Leena Rouhiaisen mielestä Taideyliopiston tutkimuksen vahvuus on se, että täällä taide osataan ja tunnetaan niin hyvin.
”Taide on aina tutkimuksessamme eri tavoin keskiössä tai vaikuttajana. Samanlaista taiteeseen liittyvää osaamista ei ole muualla kotimaassa.”
Taideyliopiston akatemiat ovat myös pioneereja taiteellisen tohtorikoulutuksen suhteen. Tohtorikoulutusta on akatemioissa lähdetty kehittämään kansainvälisesti jo 1980-luvun lopulla, mikä on poikkeuksellisen aikaisin. Kehittämistyö on myös tuottanut tulosta.
”Meillä on useampia huippututkijoita sekä kokemusta ja osaamista läpi yliopiston. Mutta toki volyymi ja resurssit ovat todella pieniä suomalaisten yliopistojen kontekstissa. Siksikin on syytä olla ylpeitä toiminnastamme.”
Rouhiaisen mukaan Taideyliopiston tutkimuksen profiili on verrattain yhteiskunnallinen. Tutkimus suuntautuu useimmiten ajankohtaisiin aiheisiin sen sijaan että keskityttäisiin vain taiteen perinteen tutkimiseen.
”Taideyliopistolla on hyvää potentiaalia yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen. Toki meiltä löytyy myös perinnettä ylläpitävää taidekoulutusta ja tutkimusta.”
Ensin konkretia, sitten eetos
Taiteelle ominaista on luoda jotain uutta tyhjästä. Siitä on jossain määrin kyse myös uuden tutkimusinstituutin käyntiin polkaisemisessa.
Rouhiainen aloittaa hyvin käytännönläheisesti. Hän haluaa ensin perehtyä Taideyliopiston nykyiseen tutkimusympäristöön kunnolla ja rakentaa toiminnalle perustoja. Sitten kun konkretia on paikoillaan, on eetoksen muodostamisen aika.
Taideyliopiston yhteinen tutkimus järjestäytyi aiemmin Research Hubiksi, joka puolestaan jakautui kolmeksi tutkimuskeskukseksi. Keskukset profiloituivat taidekasvatuksen tutkimukseen, taiteelliseen tutkimukseen sekä taiteen historian tutkimukseen. Uusimpana tutkimusalana Taideyliopistossa on taiteilijapedagogiikan tutkimus, jolla on myös Suomen Akatemian profiloitumisrahoitus.
Aiemmin toimineiden tutkimuskeskusten toiminta jatkuu verkostojen muodossa Tutkimusinstituutissa.
”Toivoisin, että voisin olla kehittämässä yliopiston tutkimuksen fokusalueiden läpinäkyviä prosesseja, miten niitä synnytetään, kehitetään ja joskus mahdollisesti lakkautetaan.”
Rouhiainen haluaa myös paneutua siihen, miten Tutkimusinstituutin työn tulisi liittyä yliopiston strategiaa eteenpäin vieviin työkaluihin kuten Taideyliopiston ympäristöohjelmaan ja digitaalisuutta sekä tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaa (TKI) koskeviin tiekarttoihin.
Tutkimusinstituutin lisäksi Taideyliopistossa tullaan edelleenkin tekemään entiseen tapaan tutkimusta kaikissa kolmessa akatemiassa. Rouhiaisen mukaan Tutkimusinstituutin tulisi palvella myös akatemioissa tehtävää tutkimusta.
”Yliopiston yhteinen tutkimus koetaan helposti etäisempänä kuin oma yksikkö. Pitää ratkoa, miten yhteiset asiat saadaan houkutteleviksi ja miten Tutkimusinstituutin tutkijat voivat päästä mukaan myös akatemioiden tutkimustoimintaan. Missä kukakin sijaitsee ja voi sisällöllisesti parhaiten edistää tutkimustaan -kysymysten kanssa on tekemistä.”
Rouhiaisen mielestä kaikkea tutkimustoimintaa tulee kannustaa ja tukea.
”Olisi hienoa, jos myös koulutusohjelmat kokisivat mahdollisena hakea ulkoista rahoitusta ja palkata postdoc-tutkijan.”