Kimmo Pohjonen inspiroituu haasteista
Harmonikkataiteilija Kimmo Pohjonen on Taideyliopiston Vuoden 2020 alumni Sibelius-Akatemiasta. Hän on erittäin muuntautumiskykyinen, mutta kuitenkin tunnistettava muusikko ja säveltäjä. Pohjonen innostuu yhteistyöstä toisten taiteilijoiden kanssa, ja tutkii omaa taidettaan sooloteoksissa. Vuoden alumnina Pohjonen haluaa kertoa opiskelijoille kansainvälisestä urasta ja kannustaa heitä persoonalliseen ilmaisuun.
”Haluan olla uskollinen omalle tekemiselleni siten, etten pyri miellyttämään muita kuin itseäni. En myöskään koeta pysyä tietyn musiikinlajin rajoissa. Olen yllättynyt, etten ole pudonnut lajien lokeroiden väliin, vaan olen voinut ylittää genrerajoja hyvinkin erilaisissa yhteyksissä,” Kimmo Pohjonen toteaa.
Hän onkin esiintynyt maailmanmusiikkiin, jazziin, elektroniseen musiikkiin ja klassiseen musiikkiin erikoistuneilla festivaaleilla sekä rock-clubeilla ympäri maailmaa.
”En hae arvostusta harmonikkapiireistä, mutta sen sijaan pidän sitä ihmeellisenä lahjana, että minulle löytyy edelleen työtilaisuuksia niin erilaisista yhteyksistä. Teen omanlaistani musiikkia ja uskallan olla juuri sitä, mitä olen. Lähetän samalla viestiä, että ihmiset pitäisi hyväksyä omana itsenään ja kaikessa moninaisuudessaan. Sana ’harmonikkavirtuoosi’ kuulostaa todella vieraalta, pyrin enemmänkin olemaan virtuoosi omana itsenäni.”
Pohjonen esiintyy pääasiassa ulkomailla.
”Maailmalla minulle on marginaalissakin riittänyt tarpeeksi työtä. Yllättävän moni konsertinjärjestäjä seuraa minun tekemisiäni ja pyytää eri projektejani yhä uudestaan esiintymään. Suomessa konsertoimalla tekisin luultavasti muutaman keikan vuodessa, ja tuskin voisin elää musiikillani. Jokaista uutta projektia pitää voida esittää vähintään 5–10 kertaa, jotta teos kehittyy ja esiintymispalkkiot vastaavat siihen panostettua työtä.”
Yhteistyökumppanit auttavat uudistumaan
Pohjosen neljä viimeistä levytystä kertovat hyvin hänen musiikkinsa moninaisuudesta. Uniko syntyi yhteistyössä maineikkaan yhdysvaltalaisen jousikvartetin, Kronos Quartetin kanssa. Heikki Laitisen kanssa tehty Murhaballadeja-albumi lähti liikkeelle kansanmusiikin perinteestä. Lähinnä rockin tai maailmanmusiikin tyylilajiin istuvalla Sensitive Skin -albumilla yhteistyökumppanina olivat esimerkiksi rumpali Sami Kuoppamäki ja Ismo Alanko. Alangon ja Tuomas Norvion kanssa syntynyt Northern Lowland EP kehittelee muun muassa elektronisen musiikin elementtejä sekä vokaali-improvisaatiota. Pohjonen Alanko -nimellä esiintyvällä kokoonpanolla on parhaillaan työn alla uusi albumi.
”Yhteistyössä toisten muusikoiden, tanssijoiden tai vaikka painijoiden kanssa pyrin aina tuomaan projektiin jotakin, mitä kumpikaan osapuoli ei ole ennen tehnyt. Onnistunut yhteistyö tuo uutta näkökulmaa musiikin tekemiseen tai esityskäytäntöihin. Haitaripainissa esimerkiksi paini vei musiikkia ja esitystä ennennäkemättömään suuntaan. Norvion ja Alangon kanssa olen löytänyt uutta suuntaa muun muassa omaan äänenkäyttööni sekä vokaalisamplejen soittamiseen haitarilla,” Pohjonen kertoo.
Pohjonen on esiintynyt viime vuosina myös tyttäriensä Inka ja Saana Pohjosen kanssa kokoonpanolla Kimmo Pohjonen Skin.
Kansanmusiikkia, taidemusiikkia, maailmanmusiikkia ja tanssitaidetta
Kimmo Pohjonen löysi harmonikan instrumentikseen 10-vuotiaana isän vaikutuksesta. Isä soitti harmonikka- ja kansanmusiikkia, ja heillä oli perheen kesken oma tanssibändi.
”Sibelius-lukiossa ajattelin, että klassinen harmonikka on minun juttuni, mutta pyrin lopulta Sibelius-Akatemian juuri perustetulle kansanmusiikkiosastolle. Onneksi tein niin, koska sitä kautta tutustuin maailmanmusiikin moninaisuuteen. Löysin myös oman tyylini opintojen loppuvaiheessa, kun tein tiivistä yhteistyötä Teatterikorkeakoulun Tanssitaiteen laitoksen tanssijoiden kanssa. Ilmaisumuotoni muotoutui tanssin kautta: löysin sen avulla suurelta osin oman musiikillisen ja esteettisen kieleni,” Pohjonen kertoo.
Sooloteoksissa hän pohtii omaa instrumenttiaan ja musiikkiaan.
”Oma tapani käyttää soitintani löytyi sooloteoksessa, joka minulta tilattiin 1990-luvun lopussa Kokeellisen musiikin festivaaleille. Se oli iso käännekohta urallani, koska jouduin tosissani miettimään, mitä haluan tehdä harmonikallani miellyttääkseni nimenomaan itseäni. Tämä sooloteos yllättäen räjäytti pankin Berliinin WOMEX-tapahtumassa, ja siitä alkoi kansainvälinen urani.”
Vuosien aikana kysytyin teos on ollut nimenomaan soolo.
”Muutama vuosi sitten tulin siihen pisteeseen, että turhauduin ja kyllästyin omaan musiikin tekemiseeni. Siksi oli pakko aloittaa uuden soolon prosessi ja löytää se ajatus, joka taas innostaa säveltämään uutta musiikkia. Olen kärsimätön ihminen, ja erilaisten asioiden tekeminen pitää työn kiinnostavana. Olennaista on uudistuminen ja itseni haastaminen, ja koen, että olen löytänyt jotakin uutta tätä sooloa tehdessäni. Prosessi ei ole ollut tällä kertaa helppo, mutta sitäkin palkitsevampi. Tunnen olevani jonkin uuden alkulähteellä,” Pohjonen kertoo.
Työn alla olevan sooloteoksen nimi on Ozone, ja prosessin ensimmäinen vaihe kuullaan Helsingin Itäkeskuksen Stoassa 20.11.2020.
Opiskeluaikana kannattaa verkostoitua eri taidealoilla
Pohjonen valmistui musiikin maisteriksi kansanmusiikin osastolta vuonna 2003. Hän opettaa silloin tällöin Sibelius-Akatemiassa. Hän käy myös kuuntelemassa opiskelijoiden konsertteja ja tutkintoja.
”Saamani koulutus Sibelius-Akatemiassa antoi todella paljon, ja haluaisin antaa jotain takaisin. Ehkä voisin jakaa tietoa kansainvälisestä urasta ja siihen liittyvistä sudenkuopista, sillä moni opiskelija pyrkii lopulta esiintyväksi taiteilijaksi. Tärkeää olisi myös auttaa saamaan persoonallisuudet esiin koulutuksen aikana. Kannustaminen ennakkoluulottomaan oman musiikin tekemiseen ja ilmaisuun on olennaista, jotta päästään tutkintovaatimusten yläpuolelle ja koulun pienen piirin ulkopuolelle,” Pohjonen pohtii.
Hän pitää tärkeänä eri taidemuotojen välisten rajojen rikkomista.
”Opintojen aikana kannattaa hyödyntää mahdollisuutta verkostoitua kaikissa Taideyliopiston akatemioissa opiskelevien ja opettavien ihmisten kanssa. Kuppikuntaisuudesta pitäisi pyrkiä eroon. Jopa Sibelius-Akatemian omien osastojen välillä on ihan liian vähän vuorovaikutusta. Pidän erittäin tärkeänä sitä, että käy kokemassa muiden konsertteja, esityksiä ja näyttelyitä samalla kun etsii omaa ääntä ja tapaa tehdä taidetta.”
Teksti: Päivi Brink
Taideyliopiston Vuoden alumnit ovat rohkeita esikuvia, jotka ovat vahvistaneet toiminnallaan taiteen ja taiteilijakoulutuksen ainutlaatuista arvoa ja merkitystä. Taideyliopiston kasvatteina Vuoden alumnit osallistuvat taiteellisten perinteiden eteenpäin välittämiseen ja oman alansa rohkeaan uudistamiseen. Taideyliopisto valitsee vuosittain kolme Vuoden alumnia, yhden kustakin akatemiasta.