Kapellimestari Riddelin: Konsertissa kuullaan aivan ennenkuulumattomia soundeja
Sibelius-Akatemian sinfoniaorkesteri ja solisti Eleriin Müüripeal esiintyvät 6.10. Musiikkitalon konserttisalissa. Kapellimestari Elisar Riddelin kertoo tulevan konsertin teoksista ja työstään kapellimestarina.
Kuka olet ja mitä teet?
Olen Elisar Riddelin, kapellimestari ja säveltäjä. Olen kotoisin Tampereelta, ja nyt viimeistelen opintojani Sibelius-Akatemiassa, josta valmistun tulevana jouluna.
Miten kuvailisit tyyliäsi kapellimestarina?
Tyylini kapellimestarina on jossain suhteessa teatraalinen, mikä ehkä tulee kiinnostuksestani teatteriin. Minusta on kuitenkin tosi tärkeää, että kapellimestarina pyrkii löytämään teoksen syvimmän olemuksen, eikä sotke omaa egotrippiään sävellyksen päälle. Kapellimestari on siten sävellyksen ja säveltäjän kanavoija. Kapellimestarina oleminen on kuin jonkinlaista salapoliisina toimimista: Alussa on vain partituuri ja ehkä jotain historiallista tietoa teoksesta. Näiden ”vihjeiden” pyritään selvittämään mahdollisimman tarkka kuva sävellyksen tarkoitusperistä.
Kapellimestarina minua kiinnostaa myös musiikin demystifoiminen. Musiikki on abstraktia taidetta ja jatkaa siitä mihin sanat eivät riitä, mutta samalla musiikkiin liitetään helposti turhan myyttisiä elementtejä. Haluaisin pystyä konkreettisesti selventämään muusikoille, että mitä ilmaisuillani tarkoitan tai mitä säveltäjä ehkä tarkoitti. Mikä tekee tulkinnasta hyvän tai mikä siinä syvällistä? Tunteet, joita tulkinnan arvioinnissa painotetaan, ovat konkreettisia asioita ja syntyvät konkreettisista, sanoitettavista osatekijöistä.
Millaisia asioita yleensä kuuluu valmistautumiseesi konsertteihin ja niiden teoksiin?
Valmistellessani teosta menen laajasta perspektiivistä pieneen ja sieltä takaisin laajaan. Yritän hahmottaa kokonaisuuden – usein teos kulminoituu yhteen pisteeseen ja sen jälkipuintiin. Yritän löytää sen, ennen kuin menen partituurissa yhä pienempiin osatekijöihin. Lopulta tutkin jo yksittäistä nuottia ja mietin esimerkiksi, mitähän tuokin staccato tuossa tarkoittaa. Kun yksityiskohdat ovat selvillä, voi kokonaisuuden nähdä uudessa valossa. Sitten alkaa salapoliisityö: löytyykö säveltäjän kirjeitä, millaisia historiallisia tapahtumia säveltämisen aikaan on tapahtunut? Toisaalta ajattelen, että romanttiselta aikakaudelta periytyvä ajatuksemme säveltäjän yksilöllisyyden vaikutuksesta itse sävellyksiin ei ehkä olekaan kovin merkittävä. Säveltäminen on ollut käsityötä siinä missä sukan kutominenkin.
Moderni musiikki on suuri intohimoni, ja siinä musiikin kieli voi olla säveltäjästä riippuen hyvin vaihtelevaa, kun taas vaikka wieniläisklassismissa noudatetaan tunnollisemmin tiettyjä sääntöjä ja tyylejä. Modernissa musiikissa säveltäjien tyylit ovat monimuotoisempia, mikä tekee salapoliisityöstä vielä kiinnostavampaa.
Pyrin siihen, että minulla on kokonaiskuva ja näkemys teoksesta ennen kuin otan yhteyttä säveltäjään. Säveltäjät saattavat alkaa hirveän helposti selittämään prosessistaan ja tekniikoistaan, mikä ei kuitenkaan tulkinnan kannalta ole kovin relevanttia. Ajattelen kuitenkin, että kapellimestarilla tulee olla syvä kunnioitus säveltäjää ja sävellystä kohtaan, jolloin syntyy paras tulkinnallinen symbioosi. Onnistunutta tulkintaa edesauttaa myös, kun orkesteri tarjoaa jo ensimmäisissä harjoituksissa jotain kollektiivista ajatusta kapellimestarille. Hyvä kapellimestari kuuntelee ajatuksen, ja lopullinen tulkinta sijoittuu johonkin näkemysten välimaastoon. Tällöin syntyy kaikille merkityksellisiä soittokokemuksia.
Elliot Goldenthalin Othello Symphony -teos kuullaan konsertissa maailman kantaesityksenä. Liittyykö tähän jotain extralatausta tai -jännitystä?
Liittyy kyllä. Löysin säveltäjä Goldenthalin ja Othello Symphonyn molemmat sattumalta. Youtube ehdotti aikoinaan minulle Goldenthalin säveltämää Alien 3 -elokuvan sinfonista sarjaa. Leffa on huono, mutta musiikki oli älyttömän hienoa. Vuotta myöhemmin löysin Othello Symphonyn levytyksen Spotifysta ja joku siinä iski minuun voimakkaasti – siitä tuli minulle oikea go to -biisi! Muutenkin ihastuin hänen sävelkieleensä valtavasti. Kappale säilyi mielessäni ja olen vuosien mittaan tarjonnut sitä orkestereille pariin kertaan. Orkestraatio on kuitenkin niin valtava erikoissoittimineen, ettei siihen ole tartuttu. Sibelius-Akatemian sinfoniaorkesterin kanssa ajattelin, että nyt on se hetki – nyt haluan esittää sen! Teoksessa näkyy Goldenthalin orkestraation käsittämätön virtuoottisuus, ja kuulijalle voin luvata, että konsertissa kuullaan aivan ennenkuulumattomia soundeja.
Konsertissa kuullaan myös Hector Berliozin Kleopatran kuolema ja Tšaikovskin Romeo ja Julia. Mikä niissä on mielestäsi hienoa tai merkillepantavaa?
Berlioz haki Kleopatran kuolemalla Gran prix de Rome -palkintoa, muttei sitä saanut. Lautakunta järkyttyi teoksesta niin paljon, ettei ensimmäistä palkintoa jaettu kellekään. Lautakunnan puheenjohtaja Luigi Cherubini oli kysynyt Berliozilta: ”Minkä ihmeen takia olette säveltäneet niin monimutkaisen teoksen?”, johon Berlioz vastasi: ”Mitä tarkoitatte? Minä sävelsin maailman monimutkaisimman naisen kuolemasta, ja te haluatte minun säveltävän sen yksinkertaisesti?” Hieman piiloon jäänyt kappale on mielestäni Berliozin suurimpia mestariteoksia. Solisti Eleriin Müüripeal sopii siihen täydellisesti, hänessä on samaa sisäistä voimaa kuin Kleopatrassa!
Konsertin nimi Maailma on näyttämö tulee kiinnostuksestani teatteriin. Olen itse teatteriperheestä, ja halusin tuoda omat juureni konserttiin ja sen suunnitteluun. Kuulemme siten kolme kuuluisaa teatterillista tarinaa; kolme erityyppistä näkökulmaa tragediaan. Tšaikovski on melodian mestari, ja Romeo ja Julia yksi hänen rakastetuimpia teoksiaan. Sitä on myös tosi hauska soittaa! Siinä on käsittämätöntä kauneutta sekä vauhtia ja vaarallisia tilanteita.
Konsertin johtaminen on osa opintojasi. Miltä tuntuu nousta johtamaan orkesteria Musiikkitalon Konserttisalin lavalle?
Konsertti tuntuu jännittävältä, mutta älyttömän coolilta. Erityisesti siistiä on esitellä muiden teoksia yleisölle – ehkä minua yleensä enemmän jännittää teosten kuin itseni puolesta, sillä ajattelen olevani niiden välittäjä. Sibelius-Akatemian koulutus on antanut niin perinpohjaisen hyvät eväät, että tiedän mitä kapellimestarina teen. Tietenkin toivon sen tunteen välittyvän myös orkesterille.
Tervetuloa kuulemaan aivan uniikkia kokonaisuutta! Lupaan, että teatterin tarinoiden ja musiikin synteesin kokeminen tulee olemaan mieleenpainuva elämys.