Kapellimestari Dalia Stasevska haluaa jakaa Ukrainan hyväksi säveliä toivosta ja yhteistyöstä
Alumnitekonaan Taideyliopistolle Stasevska johtaa tukikonsertin ukrainalaisen musiikkikasvatuksen hyväksi. Konsertti kuullaan Helsingin Musiikkitalossa 6. huhtikuuta.
Maailmanlaajuisessa nosteessa oleva Stasevska valittiin Taideyliopiston Vuoden alumniksi 2022. Hän on osallistunut laajasti julkiseen keskusteluun aiheen tiimoilta sekä toiminut aktiivisesti ukrainalaisten avustustyössä vuodesta 2022. Nyt hän tuo yhteen Sibelius-Akatemian sinfoniaorkesterin ja 33 ukrainalaista musiikinopiskelijaa harjoittelemaan ja konsertoimaan suomalaisten ja ukrainalaisten klassisen musiikin helmien parissa. Ohjelmassa kuullaan ukrainalaissäveltäjä Bohdana Frolyakin teos Let There Be Light, Jean Sibeliuksen Viulukonsertto, Myroslav Skorykin Melodia ja Uuno Klamin Kalevala-sarja.
Mistä syntyi ajatus tukikonsertista Ukrainalle?
Kun minulta kysyttiin ajatusta alumniteoksi ajattelin heti, että olisipa mahtava saada ukrainalaisia nuoria pois sodan keskeltä Helsinkiin ja Sibelius-Akatemiaan – esittää heidän kanssaan rinta rinnan hyvää suomalaista ja ukrainalaista klassista musiikkia. Suureksi ilokseni tämä projekti saatiin toteutumaan!
Halusin ehdottomasti ohjelmistoon kummankin maan musiikkia; että suomalaiset kuulisivat ukrainalaista musiikkia ja ukrainalaiset pääsisivät soittamaan suomalaisia teoksia. Lviviläinen Frolyak on mielestäni yksi kiinnostavimpia ukrainalaisia nykysäveltäjiä. Skorykin Melodia taas on ukrainalaisille vähän kuin Sibeliuksen Finlandia suomalaisille; kaikki tuntevat sen, ja teos on ollut hyvin tärkeässä roolissa sodan aikana tuomassa lohtua. Klamin Kalevala-sarja puolestaan on ihana teos nuorten soitettavaksi. Sibeliuksen Viulukonsertto on klassikko, johon saimme solistiksi Elina Vähälän, joka on yksi Suomen parhaimpia viulisteja.
Mikä on suhteesi Ukrainaan ja ukrainalaiseen musiikkiin?
Koen olevani täysin suomalainen, mutta minulla on ukrainalainen sydän. Olen tutustunut isäni kotimaahan paremmin vasta aikuisiällä ja kävin siellä ensimmäisen kerran vuonna 2001. Myös ukrainalaiseen musiikinhistoriaan ja ohjelmistoon olen tutustunut aikuisiällä. Sodan aikana Ukrainasta on tullut minulle sydämen asia. Olen urallani tilanteessa, jossa aidosti voin auttaa ja tehdä asioita maan hyväksi, ja taiteilijana haluan tietysti käyttää minulle suotua mahdollisuutta auttaa ukrainalaisia ja ukrainalaisen musiikin tunnetuksi tekemistä.
Ukrainalaista kulttuuria on systemaattisesti tukahdutettu ja sorrettu vuosisatoja. Ukrainalaiset ovat toden teolla päässeet esittämään ja löytämään omaa musiikkiaan vasta itsenäistymisen myötä 1991. Erityisesti nyt kulttuurista sekä musiikista on tullut valtavan tärkeä asia identiteetin vahvistamisessa. Sen olemassaolosta sekä selviytymisestä taistellaan konkreettisesti, eikä sitä voi irrottaa olosuhteista. Olen itsekin ensimmäistä kertaa tämän sodan kuluessa ymmärtänyt esimerkiksi sen, mikä merkitys Finlandialla on ollut suomalaisille – mitä tarkoittaa olla toisen vallan alla ilman mahdollisuuksia vapaaseen itseilmaisuun tai omaan kansallisidentiteettiin. Mutta sitten ilmestyy sävellys, jonka merkityksen kaikki tuntevat! Olen huomannut myös johtavani Finlandiaa eri tavalla kuin aikaisemmin. Esimerkiksi teoksen keskivaiheilla olevan hymniosuuden olenkin johtanut hiljaa ja hitaasti, makustellen joka sanaa: mitä tarkoittaa, kun hiljaa ja salaa ilmaisee toivovansa vapautta.
Ukrainalainen kulttuuri on hyvin erilainen kuin suomalainen, ja se kontrasti on kiehtova. Näen kuitenkin myös paljon yhtäläisyyksiä maidemme historiassa, ja se koskettaa. Suomalaiset ovatkin poikkeuksellisen tarmokkaasti olleet mukana auttamassa ukrainalaisia, joiden kohtalossa on jotakin meille tuttua.
Olet käynyt sodan aikana Ukrainassa useita kertoja. Mitä ukrainalainen musiikkikoulutus ja musiikkielämä juuri tällä hetkellä tarvitsee?
Kansainvälistyminen on mielestäni ehdottoman tärkeää. Ukraina valitettavasti on ollut kauan sulkeutunut maa ja kärsinyt satojen vuosien imperialismista ja sorrosta. Nyt on kuitenkin käsillä uusi sukupolvi, joka on syntynyt vapaaseen Ukrainaan ja jolla on tarve myös nähdä maailmaa voidakseen palata rakentamaan kotimaataan. Kaikenlaiset kansainväliset yhteistyöt ukrainalaisten yliopistojen ja taidelaitosten kanssa ovat hyvin tärkeitä. Toivoisin, että tulevaisuudessa Ukrainaan saataisiin myös enemmän kansainvälisiä kilpailuja ja festivaaleja, jotka lisäisivät aktiivisuutta, avoimuutta ja kiinnostusta maata kohtaan. Taidoista siellä ei ole puute – vain resursseista.
Tiedämme myös, että kun sota loppuu, jälleenrakentaminen vasta alkaa. Se on pitkä tie, jota on vaikea vielä edes hahmottaa. Onneksi maailma on kehittynyt. Olemme kokeneempia esimerkiksi sotatraumojen käsittelyssä. Maailma on kansainvälisempi, ja minulla on todella paljon tulevaisuudenuskoa ja toivoa.
Miten näet, että musiikki voi auttaa ja tukea ihmistä kriisien keskellä?
Kun sanat eivät enää riitä, musiikki on yksi kauneimmista ja lohdullisimmista tavoista kommunikoida. Se on hyvin henkilökohtainen mutta samalla yhteisöllinen kokemus. Musiikki voi käynnistää henkilökohtaisen prosessin, jossa voi käsitellä tunteita sävelten kautta, ilman selityksiä. Musiikki tuo täysin epänormaaleihin olosuhteisiin muistutuksen normaaleista ajoista, siitä miltä meistä pitäisi tuntua, jos kaikki olisi hyvin. Johtaessani konsertteja Ukrainassa meillä on ollut myös todella hauskaa yleisön kanssa. Niinä konsertti-iltoina musiikki on antanut energiaa.
Musiikki on pelastanut myös minut; näinä kahtena sodan vuonna olen joutunut näkemään ja kuulemaan asioita, joita kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan ja käsittelemään. Musiikki on pitänyt minut järjissäni kauheuksien keskellä. Se on muistuttanut minua kaikesta siitä hyvästä, mitä ihminen on parhaimmillaan, ja luonut uskoa siihen, että hyvä voittaa pahan. Minulle on matkan varrella vain vahvistunut se, miten merkittävä voima musiikilla on maailmassamme. Sitä ei voi laskea rahassa, mutta sen henkinen arvo on aivan mittaamaton.