“Kannustan siihen, että saa olla kesken ja etsiä”, sanoo dramaturgi, näyttelijä ja muusikko Paula Vesala
Paula Vesala on yksi Taideyliopiston Vuoden alumneista 2022.
Taiteiden korkeakouluopinnot Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa aloittanut Paula Vesala valmistui dramaturgiksi Taideyliopiston Teatterikorkeakoulusta vuonna 2014. Vesalalla on myös näytelmäkirjallisuuden maisteritutkinto Kalifornian yliopistosta.
Istuimme alas ja keskustelimme taidekoulutuksesta ja taiteen tekemisestä.
Sanotaan, että taiteilijaksi synnytään. Onko niin, vai voiko taiteilijaksi opiskella?
“Tulen perheestä, jossa ei ole taiteilijoita. Kasvoin pienellä paikkakunnalla, jonka ala-asteella oppilaita oli yhteensä 14. Balettitunteja ei ollut olemassa, eikä kukaan vienyt viuluharjoituksiin. Kipinä itsensä ilmaisuun oli silti vahva. Tein biisejä kuvakirjoista ja vetäydyin päiväkodissa paikkoihin, joissa oli tilaa laulaa. Roolitin koulun näytelmiä – lauloin, kirjoitin ja soitin. Teatterin kanssa pääsin kosketuksiin vasta lukiossa Kuopiossa. Kun en päässyt katsomaan näytelmiä, luin kirjastosta Kristian Smedsiä, Sirkku Peltolaa, Rosa Liksomia ja Sarah Kanea. Olen hakenut taidekorkeakouluihin, koska minulla on ollut halu oppia, ja varsinkin haastaa ajatteluani. Vaikka koulutus ei tee kenestäkään taiteilijaa, minulle kouluun pääsy oli tärkeä portti työelämään.”
Mikä on lahjakkuuden merkitys taiteen tekemisessä?
“Mielestäni lahjakkuus on mystinen termi. Käytän mieluummin sanaa taipumus. Kun sanotaan, että joku heitti lahjansa hukkaan, niin sellaista ei ole. Tärkeintä on motivaatio. Ilman sitä ei ole mitään. Kyky jatkaa tekee taiteilijan. Kyky motivoida itsensä jatkamaan. Riittävä sinnikkyys löytää oma tapa, jolla antaa muoto ajatukselle, jakaa havaintonsa niin, että se on toisten tulkittavissa.”
Mitä teatteri merkitsee sinulle?
“Teatteri on mielestäni kaikkein ihanin taidemuoto, koska se on niin katoavaista, kuin ihmisyys itsessään. Jatkuvassa liikkeessä, kiinni hetkessä, aina etsimässä itseään. Siinä on sellaista selittämätöntä älyttömyyttä, joka kiehtoo.”
Mikä on viestisi niille, jotka haaveilevat taiteiden opiskelusta?
“En koskaan valmistunut Sibelius-Akatemiasta, vaikka opiskelin siellä kymmenen vuotta. Samaan aikaan kiersin Suomea bändin kanssa ja sain lapsen. Silti opinnot olivat todella tärkeitä, ne kehittivät ajatteluani ja taitojani valtavasti. Mutta taidekorkeakoulut voivat olla myös raskaita, kun taiteen opiskeluun voi liittyä monenlaista myllerrystä oman identiteetin, ihmiskuvan ja maailmankuvan kanssa. Kannustan siihen, että saa olla kesken opinnoissa ja etsiä, että ei tarvitsisi ajatella todistavansa osaamistaan kenellekään. Vaikeinta on varjella omia ideoita – silti se on tärkeintä. Jatkuva kyseenalaistaminen voi tuntua ahdistavalta, mutta lopulta kaikki keskustelut vievät eteenpäin.”
Viime vuosina olet menestyksellisen muusikon uran lisäksi näytellyt ja toiminut dramaturgina elokuvissa sekä monenlaisissa eri teoksissa esittävän taiteen kentällä. Oletko saavuttanut kaiken tavoittelemasi?
“En ajattele, että olisin saavuttanut mitään, ennemminkin ajattelen, että aika loppuu. Korona-aikana olen ehkä radikalisoitunut niin, että haluan keskittyä kirjoittamaan ja säveltämään juuri sellaista, mitä itse haluan.”
Olet yksi Taideyliopiston Vuoden alumneista 2022. Mitä se merkitsee sinulle?
“Tämä on tosi kivaa. Olen ollut niin kiitollinen siitä, että sain opiskella Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa. Joskus minulta kysytään, että oletko enemmän sitä vai tätä, kirjoittaja, säveltäjä, esiintyjä – koen aina olleeni jonkinlainen sivuraiteen hiihtäjä, aina välitiloissa. Olen yrittänyt tuoda popmusiikissa mainstreamiin asioita, joita siellä en nähnyt ja kuullut ainakaan Suomessa, enkä todellakaan pidä popmusiikkia vähempiarvoisena kuin muuta tekemistäni. Näen enemmän yhtäläisyyksiä kuin eroja niin sanottujen genrejen välillä. Tasapainottelu hyvin erilaisten produktioiden ja työnkuvien kanssa ei ole aina ollut helppoa, mutta koen, että on rikkaus, että olen yrittänyt.”
***
Vuoden alumnien valinta on vuosittain jaettava tunnustus Taideyliopiston kasvateille, jotka ovat toiminnallaan vahvistaneet esikuvallisesti taiteen ja taiteilijakoulutuksen ainutlaatuista arvoa ja merkitystä.