Jazz-yhtyeessä jokainen soittaja on samaan aikaan sekä solisti että tiimipelaaja
Sibelius-Akatemian jazz-opinnoissa pääsee musisoimaan maan parhaiden jazz-osaajien kanssa. Jazzmusiikin opinnoista valmistuvat opiskelijat Tuomas Talvi ja Juho Valjakka kertovat haku- ja valintaprosessista, opinnoistaan sekä tulevaisuudensuunnitelmistaan.
Miten päädyit opiskelemaan Taideyliopiston Sibelius-Akatemiaan?
Tuomas: Minulle valinta oli sinänsä helppo, että tiesin haluavani opiskella jazz-musiikkia syvällisesti ja intensiivisesti ja koin, että Sibelius-Akatemiassa sitä voi tehdä parhaiten. Siba-jazz on Suomen ainoa yliopistotason koulutus, jossa voi erikoistua jazz-musiikin esittämiseen ja taiteelliseen sisältöön.
Juho: Halusin opiskella ja soittaa rytmimusiikin saralla erityisesti jazzmusiikkia, ja Siba oli siinä mielessä itselleni selkeä valinta.
Mitä jäi mieleen hakemisesta ja pääsykokeista?
Tuomas: Pääsin itse onnekkaasti ensiyrittämällä sisään, ja siihen liittyy hauska tarina. Olin murtanut solisluuni hakukeväänä, ja epäilin pystyväni treenaamaan riittävästi sisään päästäkseni. Murtuman myötä kävi kuitenkin psykologinen efekti, että pienen hällä väliä -asenteeni turvin pystyin itse pääsykoetilanteessa olemaa aika rennosti. Ehkä nautin pääsykokeen musiikintekotilanteesta aidommin – ajattelin ennemmin, että olen soittamassa musiikkia kivojen tyyppien kanssa kuin hakemassa kouluun.
Ylipäänsä jäi mieleen, ettei pääsykoetilanteesta ole tarkoitus tehdä vain omaa showta, vaan demonstroida omaa kommunikointikykyä ja muita jazzmusiikkiin liittyviä olennaisia elementtejä. Vaikka tilanne on hyvin jännittävä, painotus on musiikin tekemisen ja jakamisen ilossa.
Juho: Pääsin toisella yrittämällä sisään jazzmusiikin osastolle. Itselleni oli paljon hyötyä ensimmäisestä hakukerrasta, sillä pääsin näkemään pääsykoetilanteen ja sain tärkeää palautetta soitostani. Seuraavalla hakukerralla minulla oli jo mielikuva tilanteen tunnelmasta ja tiesin, keitä siellä suunnilleen on paikalla. Palautteesta sain hyvän evästyksen harjoitteluuni toista hakukertaa varten ja pystyin sitten pääsykokeissa näyttämään tehneeni kotiläksyni.
Mitä kaikkea kuuluu jazz-musiikin opiskeluun?
Juho: Opinnoissa on huomioitu kokonaisvaltaisesti sekä jazzmusiikin ilmiöitä että oppimisen kannalta olennaisia osa-alueita ja rakennettu niistä toimiva kokonaisuus. Oman instrumentin teknisen osaamisen lisäksi tärkeässä osassa ovat mm. rytmiikka-, solfa-, harmonia- sekä ohjelmistokurssit. Näen tämän arvokkaana monipuolisen muusikkouden rakentumisen kannalta.
Tuomas: Mielestäni Siban jazzilla on terve painotus yhteissoitossa. Vaikka olemme ”solistisella” linjalla, jopa suurin osa opinnoista on ryhmätyöskentelyä. Tämä liittyy jazzmusiikin luonteeseen: jazz-yhtyeessä jokainen soittaja on samaan aikaan sekä solisti että tiimipelaaja. Toki yksityisopetus on myös suuressa roolissa oman instrumentin hallinnassa.
Mitkä ovat olleet mieleenpainuvimpia kursseja, konsertteja tai projekteja opintojen aikana?
Tuomas: Itselleni kansainvälisten vierailijoiden läsnäolo on ollut mieleenpainuvinta. Esimerkiksi yhteissoitot trumpetistien Terell Staffordin ja Marquis Hillin tai rumpali Kendrick Scottin kanssa ovat olleet äärimmäisen opettavaisia ja arvokkaita. Joistain mestarikursseista olen myös ollut todella innoissani. Myös koulun opettajille annan suurta tunnustusta: Jazz-opintojen kautta pääsee soittamaan ja juttelemaan maan parhaiden jazz-osaajien kanssa. Tämä ei ole millään tavalla itsestäänselvyys.
Juho: Samoilla linjoilla Tuomaksen kanssa. Oli hyvin järisyttävä kokemus soittaa yhdessä mm. saksofonisti Godwin Louisin ja rumpali Jonathan Barberin kanssa. Siitä jäi syvä muisti- ja tunnejälki: miten hienoja kokemuksia tämä taidemuoto voikaan tarjota! Myös kurssitutkinnoista – vaikka kuinka stressaavia ne saattavatkin olla – koen saaneeni paljon oman valmistavan työskentelyn ja näkemyksellisen palautteen kautta. Tämä on ollut hyvin arvokasta omalle kehitykselleni. Ja vaikka jokin palautteessa risteäisikin oman vision kanssa, se on herättänyt ajattelemaan ja tätä kautta vienyt omaa taidetta eteenpäin.
Tuomas: Pidän myös äärimmäisen arvokkaana, ettei koulu ole mikään yhden totuuden laitos. Taide- ja estetiikkakysymykset tapaavat olla melko monimuotoisia, ja opintojen kautta olen kuullut paljon erilaisia taiteellisia ääniä ja mielipiteitä kentältä. Oma taiteellinen kasvu löytyy kaiken monimuotoisuuden keskeltä.
Mikä opinnoissa on ollut haastavinta?
Juho: Intensiiviset opinnot vievät paljon aikaa. Minun on pitänyt opetella ajan- ja elämänhallintaa: Täytyy osata varata kalenteriin riittävästi vapaa-aikaa ja panostaa omaan hyvinvointiin. Vaativat opinnot yhdistettynä omaan keikkailuun koulun ohessa on jo aikamoinen setti. Keikkailu opintojen ohessa on kuitenkin ollut minulle todella tärkeää sekä muusikkona kehittymistä että tulevaa työelämään siirtymistä ajatellen.
Tuomas: Itselleni haastavista on ollut nuotista laulaminen – solfan kakkostenttiä yritin kolme kertaa ennen kuin pääsin kurssista läpi. Se oli oma henkilökohtainen taisteluni. Yleisesti koulusta saa tarvitsemaansa tukea, mutta samalla pidetään huolta, että kaikki saavuttavat tietyn vaatimustason. Kurssit ovat myös aika pitkiä: esimerkiksi rytmiikkakurssi opintojen alussa kestää koko lukuvuoden. Opintojen rakenne voi tuntua yksinkertaiselta, mutta kyse on kuitenkin asioista, joita tulee harjoitella aika paljon. Opinnot ovat haastavia ja niihin tulee laittaa aikaa but it pays off!
Mitä ennakkoluuloja sinulla oli Sibelius-Akatemiasta ennen täällä opiskelua ja mitä ajattelet niistä nyt?
Juho: Ehkä itselläni oli kevyitä tyylillisiä ennakkoluuloja, joiden syntyperästä en ole näin jälkikäteen ajateltuna ihan varma. Oli joku fiilis, että täällä soitetaan suunnilleen pelkästään bebopia. Ja toki sitä soitetaankin – hyvä niin – mutta paljon on muutakin.
Tuomas: Koulutuksen taiteellinen monipuolisuus on omiaan rikkomaan kaikki ennakkokäsitykset. Tämän huomaa ihan vaan kuuntelemalla kaikkea rikasta musiikkia, mitä ihmiset täällä tekevät.
Juho: Yleisesti Siban jazzmusiikin koulutuksessa kohdattavat taiteilijat, opettajat ja vierailijat rakentavat todella laajan näkökulman jazziin.
Mitä suunnitelmia teillä on valmistumisen jälkeen?
Juho: Haluan ehdottomasti jatkaa musiikin opiskelun prosessiani itsenäisesti. Tekee mieli jalostaa koulutuksessa kerrytettyjä taitoja ja pureutua vielä syvemmin omaan taiteilijuuteen. Jatko-opinnotkin saattavat kiinnostaa joskus, mutta nyt tarvitsen aikaa omalle taiteen tekemiselle.
Tuomas: On todella motivoivaa päästä tekemään asioista taiteellisesti omalla aikataululla ja omaehtoisesti. Koulutuksesta olen saanut hyvät eväät muusikkona toimimiseen ja itsenäisesti jatkamiseen.
Mitä vinkkejä antaisit Sibelius-Akatemiaan hakeville?
Tuomas: Kaikki mikä kultivoi omaa, persoonallista suhdetta musaan on kotiinpäin. Keikat, fanittaminen, yhteissoitot frendien kanssa… Positiivinen suhde musiikkiin näkyy aina omassa tekemisessä. Jazzmusiikkiin liittyvän historian ja tiettyjen genrelle ominaisten vaatimusten alle on tavallaan helppo musertua, mutta jos oman prosessin ja musajutun kääntää nimenomaan musiikista nauttimiseen, vaatimukset muuttuvat positiivisiksi haasteiksi.
Juho: Jazzmusiikin suhteen olen kokenut tärkeäksi löytää oma rakkaus sen musiikillisia ominaispiirteitä kohtaan. Jazziin olennaisesti kuuluvat improvisaation kieli, rytmiikka ja vuorovaikutus löytyvät nähdäkseni oman henkilökohtaisen musayhteyden kautta. Ajan kanssa näiden omaksumista kohti haluaa aktiivisesti toimia ja harjoitella. Prosessin tukena kannattaa käydä keikoilla ja soittaa ihmisten kanssa yhdessä. Hyvin voi myös ottaa yhteyttä vaikka Siban opiskelijoihin tai opettajiin, jos herää kysyttävää tai haluaa vaikka käydä soittamassa session.
Tuomas: Jazz-muusikoiden yhteisö toivottaa ihan kaikki tervetulleiksi. Jos on oikeaa kiinnostusta taiteenlajiin ja pitää jazz-juttuja siisteinä, ovet ovat auki!