Jani Sivén: Kuorokulttuurin kehittyminen vaatii päämäärätietoista ja vakiintunutta työskentelyä
Sivén johtaa Sibelius-Akatemian kuoroja maaliskuisessa konsertissa, jossa kuullaan Gabriel Faurén Requiem ja Gustav Mahlerin 2. sinfonia.
Kuka olet ja mitä teet Sibelius-Akatemiassa?
Olen Jani Sivén ja toimin Sibelius-Akatemiassa kuoronjohdon lehtorina kirkkomusiikin aineryhmässä. Kuoronjohdon kursseillani opiskelee kirkkomusiikin opiskelijoiden lisäksi opiskelijoita useista eri aineryhmistä kuten musiikkikasvatuksen, eri soitinten ja sävellyksen ja musiikin teorian aineryhmistä sekä Avoimesta yliopistosta.
Mikä motivoi ja inspiroi sinua valmentamaan kuoronjohdon opiskelijoita Sibelius-Akatemiassa?
On todella inspiroivaa työskennellä Sibelius-Akatemiassa lahjakkaiden, monipuolisesti taitavien ja motivoituneiden opiskelijoiden kanssa. Toivon tietenkin, että kuoronjohdon opetuksemme myötä maamme kuorot saavat taitavia ja osaavia johtajia – tämä on yksi tärkeimmistä syistä, miksi koen kuoronjohdon opettamisen merkitykselliseksi ja motivoivaksi.
Opettaminen on kulkenut taiteellisen työni rinnalla jo hyvin nuoresta alkaen, ja koen, että se on ollut monella tapaa antoisaa ja tärkeää myös oman taiteellisen kehittymiseni kannalta. Kun opetustyö haastaa jatkuvasti pohtimaan ja analysoimaan asioita, tulee samalla reflektoineeksi myös omaa tekemistä ja valintoja. Opetustyössä olen aina ollut kiinnostunut kehittämään opiskelun tueksi erilaisia työkaluja ja opetusmateriaalia. Tällä hetkellä viimeistelen kuoronjohdon oppikirjasarjaa.
Miten sinusta tuli kuoronjohtaja – miten löysit oman musiikillisen polkusi ja äänesi?
Aloitin musiikkiopintoni lyömäsoitinten ja pianon soitolla. Kiinnostukseni kuoromusiikkiin heräsi Cantores Minores -poikakuorossa laulamisen myötä. Erityisen mieleenpainuva ja jopa maaginen kokemus oli ensimmäinen orkesteriharjoitukseni, kun teimme Bachin Jouluoratoriota. Se oli jotain aivan ihmeellistä, joka lumosi minut täysin. Kuorossa aloin saada myös erilaisia harjoittajan tehtäviä ja lopulta toimin myös varajohtajana. Nämä kokemukset innostivat minua kokeilemaan omia siipiäni, ja ensimmäisen oman kuoroni, lapsi- ja nuorisokuoro Galanten, perustin 16-vuotiaana. Kuoro-orkesteriteokset sekä oopperat ovat aina olleet lähellä sydäntäni, ja sitä kautta olen kuorojen lisäksi työskennellyt paljon myös orkestereiden kanssa. Myös säveltäminen on ollut tärkeä osa taiteilijuuttani.
Miten kuvailisit itseäsi opettajana?
Kuoronjohdon opettajana näen, että tehtäväni on toisaalta välittää opiskelijoille kuoronjohtamiseen liittyviä tietoja ja taitoja ja toisaalta toimia kunkin opiskelijan valmentajana – tukijana, kannustajana, haastajana – auttaen heitä soveltamaan oppimaansa käytännön kuorotyössä.
Kuoronjohtajan työ koostuu hyvin monista eri osa-alueista kuten ryhmän kanssa toimimisesta ja harjoittamistyöskentelystä, partituurien opiskelusta, johtamistekniikasta, -ilmaisusta ja -ergonomiasta, kuoron soinnin harjoittamisesta ja laulajien lauluvalmennuksesta, eri kielten fonetiikasta jne. Kuoronjohtokurssien puitteissa pyrin yhdessä vierailevien opettajiemme kanssa tarjoamaan opiskelijoille valmiuksia näihin osa-alueisiin.
Opiskelijoiden valmentajana koen olevani heidän yhteistyökumppaninsa – heitä varten ja heidän puolellaan. Tavoitteenani on auttaa jokaista opiskelijaa etenemään hänen omista lähtökohdistaan.
Ryhmäopetuksen vahvuuksia on myös vertaisoppiminen ja -palaute. Näissä tilanteissa pidän tärkeänä, että erilaisia näkymyksiä ja mielipiteitä kunnioitetaan ja niistä voidaan keskustella rohkeasti mutta samalla aina rakentavasti.
Opetustilanteissa ja harjoitteluissa kuoron kanssa pyrin luomaan turvallisen ja kannustavan ilmapiirin. Monelle on aluksi hyvin jännittävää olla kuoron edessä ja työskennellä kuoronjohtajana, mutta vähitellen kokemuksen karttuessa ryhmän kanssa työskentely alkaa tuntua yhä luontevammalta ja jopa inspiroivalta.
Kuoronjohtajana ja taiteilijana kehittymisen kannalta näen myös tärkeänä, että opiskelijaa kannustetaan pohtimaan erilaisia musiikillisia ratkaisuja, tekemään itsenäisiä taiteellisia valintoja sekä työskentelemään itsenäisesti kuoron kanssa. Tähän tähtäämme jo peruskursseista lähtien: viikoittaisilla kuoronjohtotunneilla valmistellaan opiskelijoiden kanssa harjoituskuoron kanssa tehtävää harjoitus- ja johtamistyötä, jolloin opiskelijat voivat harjoituskuorossa harjoitella itsenäistä työskentelyä. Opettajana olen tietenkin aina tarvittaessa tukena ja apuna. Kuoroharjoitusten lisäksi opiskelijat pääsevät myös johtamaan harjoituskuoromme konserteissa, mikä osaltaan antaa arvokasta kokemusta kuoronjohtajana ja taiteilijana.
Johtamisen lisäksi opiskelijat laulavat harjoituskuorossa. Kuorossa he voivat kehittää muusikon taitojaan sekä tarkastella kuoronjohtamista laulajan näkökulmasta ja saada sitä kautta ajatuksia omaan työskentelyyn kuoronjohtajana.
Kerro Sibelius-Akatemian kuorotoiminnasta – mitä se sisältää ja minkälaisia tavoitteita sillä on?
Kuorotoiminta koostuu nykyään Sibelius-Akatemiassa lukuvuosittain kolmesta kuoroperiodista, joista SibAn opiskelijat voivat vapaasti valita itseään kiinnostavia projekteja. Periodien sisältöä suunnittelee kuorotoimikunta, johon kuuluu edustajia eri aineryhmien sekä opiskelijoita. Tällä tavoin on pyritty samaan aikaan monipuolisesti erilaisia projekteja klassisesta musiikista rytmimusiikkiin ja a cappella -konserteista oopperaan ja kuoro-orkesteriteoksiin. Jokaiselle varmasti löytyy näistä upeista projekteista mielenkiintoisia. Tervetuloa mukaan!
Mitä kuuluu kuorolaululle Suomessa tällä hetkellä?
Suomessa on paljon erilaisia harrastajakuoroja, ja on tietenkin hienoa, että eritasoisille laulajille löytyy monenlaisia mahdollisuuksia päästä musisoimaan kuorossa. Useissa eri tutkimuksissa on todettu laulamisen ja kuorolaulun positiiviset vaikutukset ihmisten hyvinvointiin.
On myös hienoa, että Suomessa on useita korkeatasoisia harrastajakuoroja, joiden toiminta on tavoitteellista ja kunnianhimoista. Näiden rinnalle on kuitenkin tärkeää saada vakiinnutettua myös ammattilaiskuorojen toiminta. Ammattilaisorkesterien tapaan kuoromusiikin ja -kulttuurin kehittyminen vaatii säännöllistä päämäärätietoista ja vakiintunutta työskentelyä. Siksi ammattilaiskuorojen toimintaan olisi välttämätöntä saada orkesterien tapaan vakaat ja riittävät taloudelliset resurssit. Vaikka korkeatasoiset harrastajakuorot ovat tärkeä osa kuorokenttää, ne eivät voi korvata ammattilaiskuorojen työtä. Samoin kuin emme voisi kuvitella orkesterimusiikin esittämisen olevan pelkästään harrastajaorkesterien varassa, ei ammattilaiskuorojen työtä voi jättää harrastajakuorojen vastuulle.
Miksi Faurén Requiem on ajankohtainen nyt ja mikä tekee siitä teoksena ainutlaatuisen?
Nämä teokset voivat antaa lohdutusta ja valoa tämän epävarman ja kaoottisen maailmantilanteen keskellä. Molemmissa tämän konsertin teoksissa pohditaan elämän ja kuoleman mysteeriä, joka on aina kiinnostanut meitä ihmisiä. Mikä on tarkoitukseni ja tehtäväni täällä maan päällä? Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen meille ja rakkaillemme?
Requiem-teksti julistaa tuomiopäivää ja kuvailee viimeisen tuomion kauhuja. Useissa sielunmessuissa, kuten tunnetuissa Mozartin ja Verdin Requiemeissä, näitä kuvauksia väritetään väkevästi ja dramaattisesti. Fauré sen sijaan on jättänyt suurimman osan näistä tuomiopäivän kuvailuista pois ja keskittyy sielunmessussaan tuomaan toivon ja lohdun sanomaan. Hänen Requieminsä ei maalaa kauhukuvia vaan kutsuu kuulijan rauhaan ja valoon.
Kuoleman jälkeisestä toivosta puhutaan myös konsertin toisessa teoksessa, Mahlerin 2. sinfoniassa, Ylösnousemussinfoniassa. Sen finaalissa kuvaillaan viimeistä ylösnousemusta, jossa kaikki täyttyy valtavalla rakkaudella – ilman tuomiota, ilman rangaistusta.
Tämän konsertin teosten kautta voimme pysähtyä elämän suurten kysymysten äärellä – ja ehkä hetkeksi löytää niiden keskeltä lohdun, merkityksen ja toivon.