Huiluopettaja Sari Latonen: Pientä lasta kannattaa luotsata Maija Poppasen elkein
Helsingin Konservatorion huilunsoiton lehtori Latonen oli mukana Sibelius-Akatemian Next Generation – Alku soittoon -hankeessa, joka tarjosi pienille lapsille rautaisannoksen soitonopetusta.
Kuluneen lukuvuoden aikana aloittelevat huilistit, sellistit ja viulistit kolmesta pääkaupunkiseudun musiikkioppilaitoksesta saivat omissa instrumenteissaan opetusta peräti neljä tuntia viikossa: tunnin Sibelius-Akatemian pedagogiikkaopiskelijoiden kanssa, kaksi tuntia oman musiikkiopistonsa opettajan kanssa ja lisäksi ryhmätunnin. Lapset osallistuivat lisäksi omien oppilaitosten orkesteritoimintaan – esimerksi Helsingin konservatoriolta osallistuneet huilistit Valonsäde-orkesteriin.
”Sain projektilta raamit siihen, miten opetusta järjestetään ja mitkä sen tavoitteet ovat. Sen mukaan sitten suunnittelin sisältöä. Loimme jokaiselle lapselle omat tekniset tavoitteet yhdessä pedagogiikkaopiskelijoiden kanssa. Niiden toteutumista tarkasteltiin vuoden mittaan, ja tämä eteneminen on tuntunut hyvin luontevalta. Tilaa on ollut myös spontaaniudelle”, Latonen kuvailee.
Positiivista kehää luomassa – päämääränä elämänikäinen suhde musiikkiin
Next generation –hankkeen kantava idea on ruokkia lasten motivaatiota. Myös Latonen allekirjoittaa ajatuksen, että pienten lasten musiikinopiskelussa keskiössä on oltava innostuneisuus. Latonen pitää hankkeessa erityisesti siitä, että ajatellaan “musiikkikoulutusboxin” ulkopuolelta ja etsitään nykyaikaan sopivia keinoja innostaa lapsia musiikin pariin.
”Kun opetusta on tiheästi, lapsen on itsekin helppo havaita edistysaskeleet. Pystyimme tarjoamaan lapsille onnistumisen kokemuksia useasti. Näin positiivisuus kumuloituu: kun taidot kasvavat, myös käsitys omista kyvyistä nousee ja innostus lisääntyy. Eli se on kertautuva myönteisyyden kehä. Vuodessa onkin ehtinyt tapahtua valtavan hienoja asioita!”
Next Genereation -toimintaan osallistuakseen ei lasten ole tarvinnut olla mitenkään erityistaitavia, “lahjakkaita” tai esimerkiksi muusikon lapsia. Tällainen innostuksesta ja sitoutumisesta ponnistava opetusmalli sopiikin kaikenlaisille lapsille ja perheille. Vaikka heiltä on myös vaadittu sopeutumista, sitoutumista ja joustavuutta, he vastasivat hienosti tähän haasteeseen.
”Tähän hankkeeseen osallistuneilla lapsilla on valtava uuden oppimisen halu, innostus ja musiikin ilo, joka kumpuaa varmaan perheiden myönteisestä suhtautumisesta musiikkiin. Heillä on ollut myös tietty ylpeys siitä, että ovat saaneet olla mukana – eräänlainen positiivinen määrätietoisuus.”
Maija Poppasen hengessä
Tavoitteellisesta harrastamisesta keskustellaan lapsiperheissä yhä aikaisemmin. Nykymaailmassa vanhemmat ovat hyvin tietoisia harrastusvaihtoehdoista ja tietenkin haluavat lapsilleen parasta. Latonen toteaa, että harvoin enää tapaa neljävuotiasta, joka ei harrastaisi.
”Meidän olisi myös musiikkielämässä oltava valmiit vastaamaan tähän: miten tarjota laadukasta soitonopetusta pienille lapsille heti alusta alkaen? Siksi ajattelen, että tämänlaiselle opetusmallille on varmasti kysyntää ympäri maatakin.”
Kun pienille lapsille lähdetään opettamaan soittamisen alkeita, Latonen puhuu “maijapoppasmaisesta” otteesta: luodaan selkeät raamit, muistetaan tarvittavan jämäkkä ote mutta toimitaan aina hauskan ja leikin kautta. Täytyy uskaltaa olla luova, pitää hauskaa tunneilla ja lähestyä asioita satumaailman kautta. Saa olla määrätietoinen, tehdä kovasti töitä ja olla ahkera, mutta se ei koskaan saa vahingoittaa lapsen minäkuvaa tai minäpystyvyyyden tunnetta. Alle kouluikäisistä puhuttaessa tavoitteet voivat olla hyvinkin pieniä askeleita.
”Etapit voivat olla vaikkapa sitä, että tekeekö pikkurilli yhteistyötä muiden sormien kanssa. Jos niin käy, pidetään juhlat. Tai saako äänen soitettua niin että se kantaa kauas? Jos se onnistuu, tuuletetaan. Tavoitteet tulee palastella sopiviksi ja kaiken säilyä positiivisena. Tavoitteena on antaa lapselle musiikilliset siivet ja tukea elinikäisen musiikkisuhteen syntymistä”, tiivistää Latonen.
Vaikeitakin hetkiä tietenkin tulee, mutta saavutettavaa on paljon. Lapset oppivat matkan varrella keskittymään ja tekemään töitä – aina leikin kautta.
”On tärkeää, että lapsi saa tunteita siitä, että ’minä selviän ja osaan’ – ne ovat keskeisiä minäkuvan kehittymiselle.”
Latonen koki, että Next Generation -hankkeen kaltaisen intensiivisen yhteistyön kautta myös opettaja pystyy vivahteikkaammin ja paremmin ohjaamaan lasta eteenpäin.
”Opettajalla täytyy olla visio siitä, mihin pyritään, mutta sinne mennään lapsen ehdoilla.”
Yhtenä joukkueena eteenpäin
Urheilua harrastavien lasten vanhemmat tietävät, että joukkuepelillä on suuri kasvattava merkitys. Latonen havaitsi, että myös Next Generation –hankeeseen osallistuneista lapsista syntyi vuoden mittaan ryhmäopetuksen myötä kuin yksi yhteinen joukkue. Latonen uskoo, että tämä voisi olla väylä musiikkisuhteeseen, joka kantaa esimerkiksi murrosiän yli.
”Sitä toivoisin lisää koko musiikkikasvatuskentälle. Nyt meillä oli käsillä ikään kuin kamarimusiikkikokoonpano. Jatkossa olisi mielestäni antoisaa laajentaa sekä oppilaiden määrää että soitinvalikoimaa siten, että saataisiin orkesterimittakaava. Tällainen toiminta sopisi myös mainiosti esimerkiksi koulupäivän yhteyteen!”
Opetukseen osallistui myös Sibelius-Akatemian instrumenttiopettajiksi opiskelevia pedagogiikkaopiskelijoita.
”He kiittelivät mahdollisuutta ottaa vastuuta. Kokonaisuus antoi heille kuvan myös tulevasta työelämästä. Toivonkin, että heidän antinsa tästä työskentelystä heijastuisi myös edessä oleviin työpaikkoihin.”