Esitys voi saada meidät näkemään mahdollisena jotakin, mitä pidämme mahdottomana, sanoo Tuija Kokkonen
Taiteellisen tutkimuksen professori Tuija Kokkonen pyysi nuoret ympäristöaktivistit mukaan esitykseensä, koska ei kestänyt katsoa sivusta, kuinka yhteiskunta heitä kohtelee.
”Tämä esitys on minulle eräs aktivismin muoto”, perustelee Tuija Kokkonen sitä, miksi hän kutsui Kiasma-teatterissa parhaillaan pyörivään esitykseensä mukaan nuoria aktivisteja, jotka ovat olleet mukana esimerkiksi Elokapinan toiminnassa.
Kokkonen muistuttaa, että kun nuoret ovat vaatineet luontokadon ja ilmastokriisin torjumista, valtaa pitävät keski-ikäiset ovat kunnostautuneet lähinnä raahaamalla aktivisteja putkaan, langettamalla heille sakkoja sekä vähättelemällä ja ylenkatsomalla heidän työtään. Vaikka oikeasti meidän pitäisi kiittää heitä.
”Ja kiittämisen lisäksi meidän pitäisi kysyä, mitä voimme oppia heiltä, ja ennen kaikkea liittyä toimimaan yhdessä heidän kanssaan”, Kokkonen sanoo.
Saman haasteen hän esitti Taideyliopiston Kuvataideakatemian ja Elokapinan yhteisessä keskustelussa tammikuussa myös taideinstituutioille.
Posthumanistisen esitystaiteen pioneeri
Kiasma-teatterin esitys Kemi – II muistio puista on hyvä esimerkki taiteellisen tutkimuksen professorina työskentelevän Kokkosen työtavasta.
Hänen voi hyvällä syyllä sanoa olleen posthumanistisen taiteen ja ajattelun pioneereja Suomessa. Punaisena lankana hänen töissään kulkee kysymys ihmisen suhteesta muuhun luontoon ja muihin, toisia lajeja edustaviin olioihin.
”Olemme liian pitkään eläneet merkillisessä harhaluulossa, että tulevaisuus voisi perustua, tai ihmisten elämä olisi koskaan perustunut, ihmisten varaan. Me elämme erottamattomasti kasvien ja eläinten varassa ja kanssa.”
Tuija Kokkonen on työskennellyt vuodesta 2018 alkaen taiteellisen tutkimuksen professorina Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa. Hänen väitöstutkimuksensa käsitteli suhdettamme ei-inhimilliseen – erityisesti muihin eläimiin ja kasveihin. Hän pohti, miten ymmärryksemme esityksestä ja ihmisestä muuttuisi, jos ajattelisimme esityksen toimijoina muitakin kuin ihmisiä ja ottaisimme ne tasaveroisesti huomioon.
Tästä lähtökohdasta käsin Kokkonen päätyi kehittämään väitöstyössään lajienvälisen esityksen käytäntöä ja teoriaa. Tutkimuksen taiteellisen osan muodosti vuonna 2006 käynnistynyt esityssarja Muistioita ajasta – esityksiä ei-ihmisten kanssa ja ei-ihmisille, joka on esitetty Kiasma-teatterin ohjelmistossa ja yksittäisiä teoksia Kansallisteatterissa sekä useissa muissa maissa.
Muuttuva taiteellinen tutkimus
Kokkosen tausta on toisaalta teoreettisessa teatterin- ja sukupuolentutkimuksessa, joista hän valmistui maisteriksi, toisaalta käytännön esitystentekemisessä. Ensimmäiset työnsä teatterissa Kokkonen teki näytelmäkirjailijana ja esitysdramaturgina, mutta alkoi pian ohjata itse. Kutakin teosta varten hän kokosi kokoonpanolta vaihtuvan Maus & Orlovski -esitysyhteisön.
”Jo ennen kuin ryhdyin tekemään varsinaista taiteellista tutkimusta, suhtauduin taiteelliseen toimintaani tutkimisena. Teorian ja käytännön kutoutuminen toisiinsa on aina tuntunut luontevalta.”
2000-luvun puolivälissä taiteellinen tutkimus tarjosi kontekstin sellaiselle työtavalla, joka Kokkosella jo oli. Väitöstutkimuksen teko antoi mahdollisuuden syventyä tavalla, jota esityksestä esitykseen kulkeva arki taitelijana ei olisi mahdollistanut. Taiteellinen tutkimus tarjosi myös yhteisön, jota kiinnosti samanlainen pohdinta.
”Nyt 2020-luvulla, taiteellisen tutkimuksen akatemisoitumisen myötä, pidän taiteellisessa tutkimuksessa entistä tärkeämpänä elävää suhdetta taiteen tekemiseen ja taidekenttään, osana laajempaa yhteiskuntaan kytkeytymistä.”
Taide voi mullistaa ajattelun
Kokkonen määritteli väitöstutkimuksessaan pohjakysymykseksi esityksen ja esitystaiteen merkityksen ja mahdollisuudet ekokriisin aikakaudella. Hän näkee, että taiteen, erityisesti hänelle läheisimmän eli esitystaiteen, yhteiskunnallinen potentiaali piilee sen kyvyssä avata vaihtoehtoisia näkökulmia ja laajentaa mahdollisuuksien horisonttia.
”Esitys voi avata näkemään mahdollisena jotakin, mitä olemme pitäneet mahdottomana, oli se toisinajattelevan näkökulma tai kapitalismin elinkaaren loppu. Jo siinä voi olla valtava voima, että hetken aikaa voit tavoittaa toisen ihmisen tai olennon näkökulman, jopa ymmärtää hänen kokemustaan. Joskus taide voi muuttaa perustavanlaatuisesti sitä, miten ymmärrämme ihmisen ja sen, minkä kanssa täällä elämme.”
Kokkoselle esityksen avaaminen muillekin lajeille kuin ihmiselle oli juuri tällaista mahdollisuuksien horisontin laajentamista.
”Se, että aloin ajatella sosiaalisuutta ja esitystä muunakin kuin ihmisten alueena ja muunlajisia olentoja samanveroisina kanssatoimijoina, muutti itselleni perustavalaatuisesti kokemuksen maailmassa olemisesta, oikeastaan kaiken.”
Mitä muiden kuin ihmisten tuominen osaksi esitystä sitten tarkoitti käytännössä? Toislajisia olentoja ei tuoda teatterien mustiin laatikoihin, vaan ihmiset menevät vieraaksi kasvien ja eläinten kotipaikoille. Esitys luo tilan lajienvälisen kohtaamisen mahdollisuudelle.
”Ennen kaikkea se on huomion suuntaamista toisiin, tilan antamista ja kuuntelemista. Kehitin ajatuksen ihmisen heikosta toimijuudesta, joka mahdollistaa toislajisten havaitsemisen ja toimijuuden. Siinä mielessä lähtökohta on myös dekolonialistinen.”
Pohjimmiltaan kyse on samasta pohdiskelusta ja kurottamisesta kohti toisia elonkehän asukkeja kuin Kokkosen lapsuudessa Kemissä.
”Lapsena leikin siellä metsän reunalla asuessa eläinten ja kasvien kanssa. Osittain olen tutkimuksessa tehnyt samaa kuin lapsena, mutta toiminta on kytkeytynyt yhteiseen keskusteluun ja suureen huoleen ekologisista kriiseistä. Jotkut lapsuuden lajitkin ovat jo kuolleet sukupuuttoon Suomesta.”
Kollektiivisesta hypnoosista vastuunkantoon
Nyt taiteen ja tutkimuksen tekeminen ei kuitenkaan riitä. Kokkonen pyrkii vaikuttamaan monilla muillakin tavoilla ja foorumeilla. Hän on mukana niin yliopistopoliittisessa toiminnassa, Elokapinan toiminnassa kuin Koneen Säätiön hallituksessa. Ilmastokriisi ja luontokato eivät odota, vaan niihin on reagoitava nyt.
Seuratessaan Elokapinaan liittyvää yhteiskunnallista keskustelua Kokkonen näki ylenkatseen ja paremmin tietämisen, jonka aikuiset kohdistivat nuoriin. Nuoriin, jotka tekivät henkilökohtaisia uhrauksia ja ottivat riskejä säilyttääkseen planeetan asuinkelpoisena paitsi itselleen ja lapsilleen, myös kolonisoiduille ihmisille ja muille lajeille. Sitä Kokkosen oli yksinkertaisesti mahdotonta kestää.
”Nuoret aktivistit tekevät sitä, mitä meidän kaikkien minkäänlaista valtaa käyttävien pitäisi tehdä.”
Julkisessa keskustelussa vallitsee diskurssi, jonka mukaan koko ajan kasvaneet metsähakkuut ovat välttämättömiä ja kyllin nopeat ja suuret päästövähennykset ja metsänsuojelupäätökset mahdottomia. Lopulta kyse on kuitenkin poliittisesta tahdosta. Päätökset ovat ihmisten tekemiä ja voisimme päättää myös toisin. Muu on vastuun välttelyä.
”Se on kuin jokin kollektiivinen hypnoosi, jossa elämme. Niin kuin olisi joku muu, tuleva tai ulkopuolinen taho, joka tulisi ratkaisemaan nämä kriisit. Mutta sellaista ei ole. On vain me.”
Kollektiivinen vastuunpakoilu herätti Kokkosessa halun tehdä esityksen nuorten aktivistien kanssa.
Joulukuussa ensi-iltansa saanutta Kemi – II muistio puista -esitystä edelsi parin vuoden pohjatyö, jonka aikana Kokkonen keräsi materiaalia ja teki metsiin ja metsäteollisuuteen liittyvän esityksen Kemi – muistio puista Kemiin kaupunginteatteriin. Sitten hän siirtyi haastattelemaan aktivisteja. Jossain vaiheessa hän ymmärsi, että on tärkeää, että nuoret saavat kirjoittaa omat puheenvuoronsa itse. Toislajiset ovat mukana esityksessä materiaalin kautta.
Lopputulos on esitys, jossa katsoja ei voi väistää niiden ajatuksia ja tunteita, jotka joutuvat elämään ekokriisien seurausten kanssa tulevaisuudessakin.
Meidän on viimein pysähdyttävä kuuntelemaan heitä.
Kemi – II muistio puista -esitys Kiasma-teatterissa 3.–9.2. sekä elokuussa Tampereen Teatterikesän pääohjelmistossa. Lue lisää esityksestä.
Tuija Kokkosen yleisölle avoin prologiluento 26.4.2023 klo 17:15 Teatterikorkeakoululla (os. Haapaniemenkatu 6).
Anna palautetta!
Oletko Taideyliopiston uutiskirjeen tilaaja? Anna palautetta uutiskirjeestä tällä lomakkeella. Jos et ole vielä tilaaja, voit tilata uutiskirjeen täällä.