”Elämä on lyhyt, taide on ikuista” – ohjaaja Ritva Siikala, 80, haluaa tukea taidekoulutusta
Näyttävän uran tehnyt teatteriohjaaja Ritva Siikala ei halunnut syntymäpäivänään lisää tavaraa vaan toivoi juhlavieraiden tekevän lahjoituksen taidekoulutuksen tulevaisuuden hyväksi.
Vuonna 1957 Kemin kaupunginteatterissa esitettiin näytelmää, joka pohjautui Anne Frankin päiväkirjaan. 16-vuotias Ritva Siikala kävi katsomassa jokaisen näytöksen ja muistaa vieläkin, miltä tuntui esityksen jälkeen kävellä alas teatterin rappusia. Jalat eivät olleet kantaa.
“Silloin se iski. Tietoisuus siitä, että joillekin tehdään loputonta pahaa ilman että he ovat syyllistyneet mihinkään”, muistelee Siikala.
Teatterilla oli voima kertoa toisen ihmisen kokemuksista niin, että ne tunsi kuin itsessään.
Nyt, 64 vuotta myöhemmin, on helppo nähdä Ritva Siikalan uran punainen lanka, jonka alku on Anne Frank -esityksessä. Läpi ohjaajanuransa Siikala on tehnyt teoksia, joissa on syvä moraalinen pohjavire. Hän on halunnut taiteensa kautta asettua erilaisten ihmisten asemaan, kurkottaa kohti ymmärrystä ja luoda kohtaamisia ihmisten välille.
Kemistä pääkaupungin teatteripiireihin
Vuonna 1941 syntynyt Ritva Siikala vietti lapsuutensa Kemissä. Hänen isänsä oli hammaslääkäri, äitinsä kotirouva.
Jostain syystä teatteriura oli porvarisperheen tyttärelle itsestäänselvyys. Siikalan oma taiteen harrastaminen alkoi baletista, mutta teatteriharrastajaisän mukana hän päätyi myös teatterin kulisseihin ja katsomoon. Ritva Siikalan isosisko Kaija kouluttautui näyttelijäksi.
Siikalan polku vei jo teini-ikäisenä Kemistä Helsinkiin, sitten vaihto-oppilaaksi Amerikan Delawareen, töihin kibbutsille Israeliin ja 22-vuotiaana Suomen Teatterikoulun korkeakouluosastolle ohjaajaopintoihin.
Uransa aikana Siikala on ehtinyt tehdä hengästyttävän määrän teatteri- ja tv-ohjauksia, käsikirjoituksia, käännöksiä ja muita tekstejä. Suomen Teatterikoulussa, nykyisen Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun edeltäjässä, hän toimi pitkään opettajana ja korkeakouluosaston esimiehenä.
Monessa tehtävässä ja hankkeessa hän on ollut pioneeri.
Naisten ja vähemmistöjen asialla
Vuonna 1988 perustamassaan Teatteri Raivoisissa Ruusuissa Siikala ohjasi klassikkonäytelmiä Aiskhyloksesta Shakespeareen ja Raamatun teksteihin näyttelijäkaartille, joka koostui yksinomaan naisista.
“Siinä oli meininkiä. Olen Raivoisista Ruusuista vieläkin aika ylpeä.”
1990-luvun alussa Suomeen saapui ensimmäisen kerran merkittäviä määriä pakolaisia Afrikasta, kun Somaliassa riehui sisällissota. Itä-Helsingissä asunut Siikala matkusti päivittäin metrolla. Samassa vaunussa matkusti somalinaisia, joista Siikala ei tuntenut tietävänsä mitään.
“Olen nuoresta tytöstä lähtien viihtynyt pitkissä housuissa. Varmaan siksi aloin siellä metrossa istuessani ja somalinaisia katsoessani miettiä, että mitähän he mahtavat ajatella minusta. Nimenomaan niin päin: mitä he ajattelevat minusta. Näin jälkeenpäin ajateltuna se oli oikeastaan aika hyvä kysymys.”
Teatterista muodostui työkalu ymmärtää ja päästä yhteyteen toisesta kulttuurista tulleiden, eri tavoin ajattelevien ihmisten kanssa. Siikala kokosi vähemmistöjen edustajia taideprojekteihin, perusti monikulttuurisen taideyhteisö Kassandran ja ohjasi esimerkiksi Sofokleen Antigonen, jossa oli värisokea roolijako.
Kun Siikalalta kysyy, haluaako hän vaikuttaa taiteellaan yhteiskuntaan, hän tokaisee: “no totta helvetissä haluan”.
Nuorten taitelijoiden vuoro
Nyky-Suomessa Siikalaa huolestuttaa eniten rasismin nousu.
Rasismi oli tullut hänelle omakohtaisesti tutuksi jo 70-luvulla, kun hän adoptoi puolisonsa kanssa Etiopiassa syntyneen pojan. Nykyään perheeseen kuuluu myös gambialaistaustainen vävy, ja siten kaikilla Siikalan seitsemällä lapsenlapsella on puolet geeneistä afrikkalaista alkuperää. Heidän isoäitinään rasismilta ei ole voinut sulkea silmiään.
Suomenruotsalainen puoliso, ohjaaja ja kirjailija Bengt Ahlfors, tutustutti Siikalan elämään kahden kielen ja kulttuurin välissä.
Ulkopuolisen tarkkailijan rooli on opettanut Siikalalle uteliaisuuden, avoimuuden ja aidon kiinnostuksen merkitystä. Tätä asennetta maailmaa kohtaan Siikala toivoo myös seuraavien sukupolvien taiteilijoille:
“Olkaa uteliaita. Olkaa rohkeita kohtaamaan sellaisiakin ihmisiä, joista ette tiedä mitään. Olkaa rehellisiä itsellenne. Joka ajalla on omat ainoat totuutensa, koettakaa nähdä niiden ylitse.”
Ritva Siikala täytti vuoden 2021 marraskuussa 80 vuotta. Syntymäpäivänään hän ei toivonut lahjoja eikä puheita. Niiden sijaan hän toivoi ystäviltään lahjoituksia Taideyliopistolle nuorten taiteilijoiden koulutuksen tukemiseen.
Sillä, kuten Siikala itse sanoo:
“Elämä on lyhyt. Taide on ikuista.”
Kuka?
Ritva Siikala
- Syntynyt 13. marraskuuta 1941 Oulussa
- Teatteriohjaaja, kirjailija
- Opiskeli Suomen Teatterikoulun korkeakouluosastolla 1963–66
- Toiminut myös opettajana Teatterikorkeakoulussa ja sen edeltäjissä
- Lähes 60 ohjausta vuosina 1966–2020 suomalaisissa ja kansainvälisissä teattereissa
- Palkintoja mm. Valkoisen Ruusun 1. luokan ritarimerkki ja Pro Finlandia
- Puoliso Bengt Ahlfors, kaksi aikuista lasta, seitsemän lastenlasta
Kuva: Markus Sommers