Ekologisuus taiteessa haastaa myös taiteilijan paikan ja aseman
Tutkimuspaviljongin residenssitaiteilijat Elena Mazzi ja Noora Sandgren käsittelevät kumpikin taiteen ja ekologisuuden kysymyksiä käyttämällä luonnontieteiden metodeja tai hypoteeseja osana työskentelyään.
Mynämäellä sijaitseva Koneen Säätiön Saaren kartanon residenssi tuntuu olevan luonteva miljöö Tutkimuspaviljongin taiteen ja ekologisuuden suhteita tutkivalle teemalle. Saaren residenssi sijaitsee osittain luonnonsuojelualueella, ja on Mietoistenlahden ja vehreän luonto- ja metsämaiseman ympäröimä. Residenssijaksolle valitut Noora Sandgren ja Elena Mazzi ovat vajaan kahden viikon aikana työstäneet omia projektejaan, valmistaneet niistä presentaatiot, ja käyneet vilkkaita keskusteluja muiden Tutkimuspaviljongin residenssitaiteilijoiden kanssa.
Sandgren tutkii ihmisen ja muunlajisten välisiä yhteyksiä Maasuhteita-projektissaan. Mazzi on puolestaan työskennellyt jo useamman vuoden Jääsilkkitie-hankkeen ympärillä, ja hänen vuonna 2021 valmistunut The upcoming Polar Silk Road -videoteoksensa on ehtinyt kiertää maailmalla näyttelyissä ja muissa screeningeissä.
Saaren rauhallisella kartanoalueella työskennellyt residenssiryhmä on ollut kaksikon mielestä taitavasti valittu.
”Erilaiset ammatilliset fokuksemme ja edustamamme taiteenalat ovat itsessään luoneet ja törmäyttäneet ajatuksia ja keskustelua kiinnostavasti”, aiemmin Koneen Säätiön kotiresidenssimyönnöllä työskennellyt Elena Mazzi kuvailee.
Myös puitteiden luominen kestävämmälle elämälle ja tavoitteet taiteen ja ekologian välisen keskustelun vahvistamiselle näkyvät Mazzin ja Sandgrenin mukaan Saaren residenssin arjessa.
”Yhteisillä aterioilla on ollut tarjolla vegaanista ja lähialueilta yhdessä kerättyä villiruokaa. Työskentelynrakenne on tehty kestävämpää elintapaa ja yhteisten ajatusten äärelle kokoontumista mahdollistavaksi”, kaksikko toteaa.
Ihmisen ja luonnon syveneviä kiertokulkuja
Valokuvan ja kuvataiteen taustoista tulevat Mazzi ja Sandgren käsittelevät kumpikin taiteen ja ekologisuuden kysymyksiä huomioiden luonnontieteiden metodeja tai hypoteeseja osana työskentelyään. Mazzi on ollut aiemmin osana maanviljelyn ja maaperän tutkimushanketta Italiassa, Sandgren on puolestaan tehnyt yhteistyötä biologien kanssa kiertokulkuja tarkasteleviin projekteihinsa liittyen.
Lähtökohtaisesti taiteellinen tutkimus on haastavaa, sillä siinä syntyvä tieto tai tietäminen voi olla erityisen ennalta odottamatonta. Toisaalta ala on vielä nuori ja tutkimuskäytänteet kehittymässä.
”Verrattuna muihin, tulosorientoituneempiin tutkimusaloihin taiteellinen tutkimus vaikuttaa olevan tilannekohtaisempaa, joustavampaa ja henkilökohtaisempaa, kun tutkija joutuu reflektoimaan positiotaan syvällisesti”, Sandgren pohtii viitaten eri tutkijoiden kanssa käymiinsä keskusteluihin.
Valokuvataiteeseen pohjaavassa työskentelyssään Sandgren möyhii mediuminsa, ihmisen ja muiden eliölajien vuorovaikutusta ja suhdetta kehollisuuden kautta. Hänen tavoitteenaan on luoda ja ymmärtää kytköksiä ainesten kiertokulkuihin asettumalla samalle viivalle muiden eliöiden ja materiaalisuuksien kanssa, altistaen itsensä erilaisille olosuhteille ja havainnoimalla toisaalta omaa vaikuttavuuttaan.
Helsingissä ja Hiidenvedellä työskentelevä Sandgren on tutkinut kameratonta ja välittömään kosketukseen pohjaavaa kuvaa omaa kehoaan käyttäen.
”Itselleni kehittämäni ohjeen mukaan painaudun kehollani suoraan valokuvapaperiin antaen auringonvalon piirtää kuvajälkeä. Kaikenlaiset hyönteiset saavat vaeltaa ylitseni. Valokuvapaperiin tallentuu ääriviivani lisäksi hikeä ja kosteutta”, kaikkea mitä olemassa olevissa sääolosuhteissa on tapahtuakseen.
Sandgrenia kiinnostaa valokuvan historian painolastin keventäminen, kuvaajan ja kuvattavan välisen vallankäytön häivyttäminen. Yhtenä tutkimuskysymyksenä hänellä on ollut, miten luoda yhteistyöhön pohjaavaa valokuvaa, jossa esimerkiksi kompostin prosessit mikrobeineen tekevät kuvan lähtökohdan omatahtisella hajotustyöllään. Ajan kuluessa kompostikelpoiset kuvat hajoavat jälleen, osallistuvat kiertokulkujen ketjuun.
Olennaiseksi nousevat monet kestävyyden kysymykset ja taiteen työ, joka voi olla hidasta.
”Meillä on instituutioita, jotka ovat erikoistuneet taiteen säilyttämiseen ja tähän tarkoitukseen sopiva valokuva säilyy varmaankin sata vuotta, mutta miten näkisimme hajoavan ja siten elämänmyötäisen teoksen paikan ja arvon”, Sandgren kysyy.
Satiirinen liikkuva kuva haastaa pohtimaan suurvaltapolitiikkaa
Geopolitiikkaa ja vallan kysymyksiä liikkuvalla kuvalla ja visuaalisen ilmaisun keinoin käsittelee puolestaan Elena Mazzi The upcoming Polar Silk Road (2021) -videoteoksellaan. Hän vietti vuonna 2018 aikaa Islannissa, jossa perehtyi Kiinan samana vuonna lanseeraamaan Jääsilkkitie-ohjelmaan. Strategia mahdollistaa luonnonvarojen hyödyntämisen ja kuljettamisen Kiinaan arktisia, Venäjän pohjoispuolta kulkevia meriteitä pitkin. Tämän on mahdollistanut ilmastonmuutoksen aiheuttama arktisten alueiden kiihtyvä jään sulaminen.
Torinossa asuva Mazzi innoittui toimittaja Marzio G. Mianin Artico – la battaglia per il Grande Nord (2018) -kirjasta (engl. käännetty Arctic. The Battle for the Great White North) ja päätyi kuvaamaan videoteoksensa materiaalia ja haastattelemaan asianomaisia Islannissa. Pääsy näiden valtiollisten ja valtioiden välisten, geopoliittisesti herkkien asioiden ja tapahtumien äärelle ei ollut taiteilijana yksinkertaista.
”Pyysin Marziolta apua. Vasta journalistin kurotukset Islannin päättäviin tahoihin avasi portit minulle, Mazzi havainnollistaa taiteen asemaa ja siihen suhtautumista maailmanpoliittisten jännitteiden reflektoinnissa.”
Vahvaa ironista otetta, faktaa ja fiktiota teoksessaan yhdistävä Mazzi on tietoinen myös omasta jalanjäljestään liikkuessaan maailmalla luomassa teoksiaan, ja siitä, millaisen mielikuvan haluaa kuvaamistaan miljöistä luoda.
Hän vältti esimerkiksi kuvaamasta Islannin luonnon mahtipontisuutta ja ainutlaatuisuutta sellaisena, kuin se on totuttu näkemään.
”Ideana oli viedä ajatuksia poispäin matkailumaisesta kuvastosta ja keskittää satiirin avulla huomio siihen, miten absurdia ja samalla totta juuri nyt on, että Kiinan kaltaiset suurvallat hyödyntävät ilmastonmuutosta omien geopoliittisten ja taloudellisten etujensa ajamiseksi.”
Mazzi näkee paljon potentiaalia taiteen keinoissa luoda kuvitteellisia maailmoja ja ei-totuttuja näkökulmia tuttuihin asioihin.
”Tätä voisi hyödyntää enemmän esimerkiksi opetustyössä ja koulutuksessa ylipäätään. Ettei tyydyttäisi yksisuuntaiseen ajatteluun, vaan kuviteltaisiin, hyödynnettäisiin ja tehtäisiin todeksi uusia kieliä ja maailmoja, osana ajatteluamme.”
Teksti: Heidi Horila