Dramaturgian ja näytelmän kirjoittamisen alumni: Ei ole olemassa vain yhtä oikeaa väylää Teatterikorkeakouluun tai taidealalle
Alumni Rasmus Arikalle haastavinta opiskelussa oli sietää omaa keskeneräisyyttään ja oppimisen hitautta. Haastattelussaan hän kertoo tiestään kirjoittamisen pariin ja Teatterikorkeakouluun.
Kuka olet ja mistä tiesit, että haluat opiskella Taideyliopistossa?
Olen Rasmus, dramaturgi ja kirjoittaja. Valmistuin dramaturgian ja näytelmän kirjoittamisen koulutusohjelmasta keväällä 2024. Innostuin draaman kirjoittamisesta ja esitysten tekemisestä aikuisiällä, kun opiskelin ensimmäistä korkeakoulututkintoani. Teatteriharrastuksen myötä ihastuin esittäviin taiteisiin ja päätin hakea Taideyliopiston Teatterikorkeakouluun. Harkitsin myös ohjauksen koulutusohjelmaan hakemista, mutta valitsin dramaturgian, koska kirjoittaminen oli minulle tutuin ilmaisuväline.
Voisitko vielä kertoa, mitä dramaturgialla tarkoitetaan?
Hyvä kysymys, mutta niin vaikea, että on lähes mahdotonta kirjoittaa lyhyesti. Lisäksi epäilen kykyäni vastata riittävän täsmällisesti, joten turvaudun dramaturgi Juha-Pekka Hotisen klassikkomääritelmään. Hotisen mukaan dramaturgialla tarkoitetaan minkä tahansa materiaalin järjestämistä esitykseksi. On kyse sitten tekstistä tai tanssijoiden improvisoimasta liikkeestä, dramaturgia on pyrkimys jäsentää ja järjestää valittu materiaali tietynlaiseksi kokonaisuudeksi. Toisin sanoen dramaturgia on erilaisten esityksellisten elementtien tarkastelua ja uudelleen organisointia. Dramaturgiaa voi kuvata myös adaptaation eli sovittamisen taiteeksi.
Miten dramaturgin työ eroaa näytelmäkirjailijan työstä?
Opiskeluaikanani dramaturgin roolia ja työtä problematisoitiin jatkuvasti, joten olen tietoisesti päättänyt suhtautua dramaturgin työhön mahdollisimman käytännönläheisesti. Ymmärrän sen kolmen erilaisen roolin kautta.
- Dramaturgi on ammattilukija ja draaman asiantuntija. Dramaturgi voi toimia näytelmäkirjailijan esilukijana ja työparina, jolloin työtä voisi verrata esimerkiksi kustannustoimittajan työhön. Tällöin saatetaan puhua lukevan dramaturgin työstä.
- Dramaturgi on sovittaja. Sovittaminen voi tarkoittaa esimerkiksi klassikkonäytelmän päivittämistä uuden esityksen tarpeisiin. Toinen tavanomainen sovittamisen muoto on dramatisointi, jolla tarkoitetaan yleensä romaanin sovittamista draamanäytelmäksi.
- Dramaturgi on esityksen tekijä. Vaikka dramaturgi voi olla itsenäinen tekijä, auteur, usein dramaturgi toimii esitysprosessissa ohjaajan tai koreografin työparina. Tällöin puhutaan esitysdramaturgin työstä.
Määritelmäni eivät ole täydellisiä, ja tiedän, että dramaturgeja toimii myös muissa työrooleissa ja -tehtävissä. Vaikka listaamani toimenkuvat ovat keskenään hyvin erilaisia, kaikki kuitenkin tähtäävät samaan lopputulokseen eli mahdollisimman hyvään esitykseen.
Mitä näytelmäkirjailija tekee? Tähän voi vastata lyhyesti: näytelmäkirjailija kirjoittaa näytelmiä. Näytelmäkirjailijan työ ei kuitenkaan välttämättä eroa olennaisesti dramaturgin työstä. Vaikka näytelmän ensimmäinen olomuoto on teksti, sen päämäärä on esitys. Näytelmä on toki kirjallisuutta itsessään, mutta lukemisen sijaan se on tarkoitettu ensisijaisesti esitettäväksi, mikä tekee siitä kiinnostavan ja erityisen tekstilajin. Mielestäni hyvä näytelmä pyrkii vastaamaan kahteen keskeiseen kysymykseen: 1) Miksi tämä teos on näytelmä? 2) Millaista teatteria tämä näytelmä ehdottaa? Näihin kysymyksiin yritän vastata myös itse kirjoittaessani näytelmää.
Mitä sinulle jäi mieleen Taideyliopistoon hakemisesta?
Hakuprosessi oli suhteellisen pitkä ja pelkästään ennakkotehtävien tekemiseen piti varata rutkasti aikaa. Jännitin etukäteen melko paljon, mutta varsinaisissa valintakokeissa rentouduin hieman. Suurin osa tehtävistä simuloi hyvin realistisesti opiskelua Teatterikorkeakoulussa.
On hyvin arvokasta, että Teatterikorkeakoulussa opettajat ovat pääsääntöisesti taiteilijoita.
Mikä oli opiskelussa parasta?
Dramaturgian ja näytelmän kirjoittamisen koulutusohjelmassa opiskelijat saavat paljon henkilökohtaista opetusta ja ohjausta, mikä tuntuu isolta etuoikeudelta. Lisäksi on hyvin arvokasta, että Teatterikorkeakoulussa opettajat ovat pääsääntöisesti taiteilijoita. Ehkä vähän vanhanaikaisesti uskon mestari-kisälli-asetelmaan eli siihen, että kokeneet tekijät opettavat uudelle sukupolvelle mahdollisimman kattavasti sen, mitä itse ajattelevat taiteesta. Kun esimerkkejä on riittävän paljon ja siinä samassa tekee kurssi- ja harjoitustöitä, alkaa vähitellen ymmärtää, millainen taide itseään kiinnostaa.
Tämä saattaa kuulostaa kliseeltä, mutta kaikkein parasta koulutuksessa olivat kuitenkin opiskelukaverit. En liioittele sanoessani, että Teatterikorkeakoulussa on syntynyt elämäni tärkeimpiä ihmissuhteita. Olen myös oppinut valtavasti taiteen tekemisestä lahjakkaiden opiskelukavereideni ansiosta.
Mikä oli opiskelussa haastavinta?
Haastavinta opiskelussa oli sietää omaa keskeneräisyyttään. Dramaturgian ja näytelmän kirjoittamisen lehtori Maria Kilpi sanoi ensimmäisellä kouluviikolla, että oppiminen on hidasta. Se kuulostaa tavallaan itsestäänselvyydeltä, mutta ajatuksen ymmärtäminen ja sisäistäminen on yllättävän haastavaa. Teatterikorkeakoulussa opiskelu vaatii kärsivällisyyttä ja pitkäkestoista keskittymiskykyä eikä oppiminen tietenkään pääty valmistumiseen. Tätä hitautta minun oli ja on yhä vaikea sietää.
Mikä on ollut mieleenpainuvin kokemus opintojesi aikana?
Yksi mieleenpainuvimmista kursseista oli Esitys prosessina, jolle osallistuin toisena opiskeluvuonna. Kurssilla toteutettiin materiaalilähtöinen esitys yhdessä suunnittelijoiden ja näyttelijäopiskelijoiden kanssa. Prosessiin mahtui paljon sekä taiteellisia että ulkotaiteellisia vastoinkäymisiä, mutta luulen, etten ole millään toisella yksittäisellä kurssilla oppinut yhtä paljon teatterin tekemisestä. Kiitos siitä kuuluu työryhmälle, kurssikavereilleni sekä ohjaavalle opettajalleni Juni Kleinille.
Millaisia ennakko-odotuksia sinulla oli opinahjostasi, ja mitä ajattelet niistä nyt?
Ennen opintojen aloittamista pidin Teatterikorkeakoulua perin mystisenä opinahjona, jossa opiskelee vain poikkeusyksilöitä. Minua huolestutti, olisinko kaikkia opiskelukavereita jäljessä, sillä en ollut käynyt taidelukiota eikä minulla ollut juurikaan kokemusta teatterista.
Osittain pelkoni säilyivät myös opintojen aikana, koska on totta, että Teatterikorkeakoulussa opiskelee hyvin lahjakkaita ihmisiä. On myös totta, että kaikki koulun opiskelijat ovat koulussa nimenomaan opiskelemassa. Opiskelijat tulevat monenlaisista taustoista eikä ole olemassa vain yhtä väylää Teatterikorkeakouluun tai taidealalle. Luultavasti jokainen joutuu ajoittain kamppailemaan epävarmuuden tunteiden kanssa, mutta siitäkin selviää.
Valmistuit Taideyliopistosta keväällä 2024. Onko työelämässä tullut vastaan jotain yllättävää verrattuna opiskeluun?
Siirtymä maisteriopinnoista työelämään oli omalla kohdallani liukuma, enkä osaa täysin erottaa työ- tai opiskeluelämää toisistaan, se tuntuu jopa keinotekoiselta. Toisaalta valmistumisen jälkeen minulle on vapautunut hieman enemmän vapaa-aikaa, mikä tuntuu positiiviselta muutokselta.
Minkä parissa työskentelet tällä hetkellä ja lähikuukausina?
Tällä hetkellä työskentelen muutamassa eri projektissa esitysdramaturgina sekä työstän dramatisointia itselleni kovin tärkeästä romaanista. Ensi vuonna aion jatkaa jo aloittamani näytelmän kirjoittamista.